Tag .
JANI VANHALA Herbert Marcusen Taiteen ikuisuus on vahva kannanotto taiteen autonomian puolesta. Teoksen suomennos saapuukin otolliseen aikaan. Marcusen tarjoamalla näkökulmalla on näet potentiaalisesti paljon annettavaa meidän aikamme yksiulotteistuvalle kulttuurikeskustelulle, jossa institutionaaliset näkökulmat vievät yleensä kaiken huomion. Vaikka Marcusen teesit luokkataisteluineen,… Continue Reading →
Salaovia sanomattomaan JANI VANHALA On aika outo ilmiö, miten sitkeästi ihminen onnistuu välttelemään sellaisia asioita, jotka vaikuttavat häneen voimakkaimmin. Kun hiivin eräänä sadetta enteilevänä päivänä noutamaan arvostelukappalettani Sammakon kirjakaupasta Eerikinkadulla, tajusin lopulta, miten totaalisesti olin onnistunut pyyhkimään Baudelairen mielestäni…. Continue Reading →
Miltonlaista tragediaa vai historian dramatisointia? JANI VANHALA Johdatus metafysiikkaan on mielenkiintoinen risteyskohta Heideggerin ajattelun kehityksessä. Se kuuluu olemuksellisesti yhteen kahden Heideggerin samoihin aikoihin (1935-1936) työstämän, estetiikan olemusta eri kanteilta pohtivan luentosarjan, Taideteoksen alkuperän (Der Ursprung des Kunstwerkes) ja Tahto valtaan… Continue Reading →
Nykyisin vain silmät voivat huutaa. -Toivo ja vastarinta positiivisena nihilisminä JANI VANHALA Hypnoksen muistikirja on teos, jossa väreilee sodan pirstaloiva läsnäolo. Tästä syystä sitä ei kannata lähestyä kirjana, kerronnan muotona, tai ylipäätään kulttuurituotteena, jonka avulla kirjailija yrittää välittää näkemyksiään tai… Continue Reading →
Jani Vanhala: ERÄÄNLAINEN EPÄTIETEELLINEN NARAHDUS Harvemmin käy niin, että joutuu narisemaan kirjasta, jonka sisältö on täyttä timanttia. Eräänlaisen kiusauksen lukemisesta jää kuitenkin käteen lähinnä kysymys siitä, mihin tällaista fragmenttikokoelmaa oikein tarvitaan. Teoksen olemassaolon ongelma ilmenee jo sen esipuheesta, jossa Torsti… Continue Reading →
Jani Vanhala AIKAMATKA VANHAAN, ILOISEEN ENGLANTIIN Geoffrey Chaucerin maine olueen menevänä kansanmiehenä voi paksusti vielä yli kuusisataa vuotta hänen kuolemansa jälkeen. Kun kävin joitakin vuosia sitten Canterburyssä, käteeni tarttui matkamuistokaupassa hauska pakkaus, jota myytiin nimellä ”Chauserin krapulahoito”. Se piti sisällään… Continue Reading →
Jani Vanhala ANTIGONE JUMALTEN KEINUSSA -Tragedian uudelleentulkinta Antigonen hahmon ontologisen rakentumisen näkökulmasta Klassisten mestariteosten tavoin Sofokleen Antigone tarjoa tulkitsijalleen lähtökohtia enemmän kuin mihin tulkitsijalla on mahdollisuutta tai kykyä tarttua. Tällaista kokemusta tai kohteen ominaisuutta kutsutaan tutkimuksessa usein ylitsevuotavuuden tai ylenpalttisuuden… Continue Reading →
suom. Tommi Uschanov, Gummerus 2008 Jani Vanhala Firenzen salaliitto vie lukijan historiallisesti kahdessa tasossa kulkevan seikkailun pyörteisiin. Medicien ruhtinassuvun hautakappelissa alkaa tapahtua arkeologisten tutkimusten yhteydessä kummia. Tästä kehkeytyy polveileva jännitystarina, jossa seurataan kätkettyjä vihjeitä, ratkaistaan historiallisia arvoituksia, paetaan salaperäistä palkkamurhaajaa,… Continue Reading →
suom. Seppo Lahtinen ja Katja Rosvall Sammakko 2007 Jani Vanhala Jos Genet kirjoitaisi Walt Disney -tarinan se olisi tällainen . Tässä on koira, pissispoika ja homo. Dan Rhodes on perin harvinainen humoristi; hän on näet hauska. Rhodesin huumori on pidättyväisen… Continue Reading →
suom. Petri Leppänen, Sammakko 2007 Jani Vanhala Kubistinen persoona-analyysi otsalohkonsa loukanneesta proosageneraattorista. Miller puhuu kielen kaikissa rekistereissä, mutta kaiken ylenpalttisuuden taustalla vaanii painostava tyhjyys. Millerin innoitustuksesta puuttuu spontaaniuden kipinä; se on vain taidokkaasti rakennettu lavaste peittämään perustuksiin tulleen särön. Henry… Continue Reading →