Tag Riitta Vaismaa
RIITTA VAISMAA – Kun neljästä tulee kolme Tessa Hadleyn toisessa suomennetussa romaanissa Kun on ilta keskiössä ovat läheiset ihmissuhteet ja niiden verkostot. Kuten tapahtui ensimmäisessä suomennoksessa Vapaa rakkaus (2023), myös tässä teoksessa muutos yhdessä asiassa muuttaa kaiken muun. Kahden keskiluokkaisen… Continue Reading →
RIITTA VAISMAA – Hyväntekijä vai saastainen pedofiili ”Istuudun penkille ja ajattelen Anita-äitiä. Kuvittelen erilaisia tapoja joilla hän voisi kuolla. Tukehtumalla lihapalaan. Juomalla jäähdytysnestettä. Jättämällä huivinsa pyörän pinnojen väliin. Hän on itse sanonut sen monta kertaa. Maailmassa ei ole tilaa meille… Continue Reading →
RIITTA VAISMAA – Omakohtaisesti epätasa-arvosta Tansaniaan kuuluvalla Sansibarin saarella syntynyt ja Englannissa aikuisikänsä asuneen ja uransa luoneen Abdulrazak Gurnahin (s. 1948) vuonna 2021 saama Nobel-palkinto oli monelle yllätys. Postkolonialistisen kirjallisuuden professorin ainuttakaan teosta ei ollut suomeksi saatavilla, vaikka hän on… Continue Reading →
RIITTA VAISMAA – Häpeän pelko vai oma lapsi Vigdis Hjorthin pienoisromaanin Toisto nimi tulee perustelluksi monin tavoin. Kirjailija on käsitellyt kahdessa aiemmassa romaanissaan Perintötekijät (2019) ja Onko äiti kuollut (2021) samaa tai samantyyppistä teemaa kuin Toistossa. Kaikissa kolmessa polttopisteenä on… Continue Reading →
RIITTA VAISMAA – Huumoria Saamenmaan sydänmailta On kiinnostavaa, että saamelaisilta kirjailijoilta on viime vuosina ilmestynyt esikoisteoksia etenkin ruotsiksi. Tuorein on Tina Harneskin oman suvun historiasta, tarinoista ja vaietuistakin asioista ammentava Lumeenkylväjät. Harneskin tapaan Jokkmokista lähtöisin on Ella-Maria Nutti, jonka Pohjoisessa… Continue Reading →
RIITTA VAISMAA – Kaksi ystävää Yhdysvaltalaisen Sigrid Nunezin seitsemäs ja ensimmäinen suomennettu romaani Paras ystävä sai ilmestyessään 2018 National Book Award for Fiction -palkinnon. Tartuin kirjaan innoissani, kun sitä markkinoidaan kertomuksena ihmisen ja koiran taianomaisesta yhteydestä. On teos tätäkin, hyvin… Continue Reading →
Ei luontaista eikä luonnollista – RIITTA VAISMAA Päähenkilö Lily on Golnaz Hashemzadeh Bonden romaanin alussa leikaussalissa keisarinleikkauksessa. Lopussa hän on pienen poikansa kanssa kylpyhuoneessa ja itkee hysteerisesti. Anoppi ottaa nuoren miniänsä syliinsä ja lohduttaa. Uskaltaisiko jo lapsena hylätty luottaa johonkuhun?… Continue Reading →
RIITTA VAISMAA – Veriside vai rakkaus Ruotsalaisen Sofia Lundbergin uusin suomennettu romaani Viimeinen taideteos aivan tihkuu tunteita. Kyse on ennen kaikkea lapsista ja äideistä, joista ei verisiteistä huolimatta ole äideiksi. Tunteellisin on hän, joka olisi mielellään vaikka kaikkien lapsien äiti,… Continue Reading →
RIITTA VAISMAA – Suomentajan juhlaa Ruotsalaisen Anneli Jordahlin idea on mainio. Seitsemän veljeksen pastissi Karhunkaatajan tyttäret kertoo tarinan seitsemästä sisaruksesta nykyajassa. Meno on villiä ja raivokastakin. Aleksis Kivi kirjoitti veljekset hölmöilyssäänkin sympaattisiksi ja hyväntahtoisiksi. Samaa ei voi sanoa Jordahlin sisaruksista,… Continue Reading →
RIITTA VAISMAA – Merten syvyyksiin ja maan alle Norjalaisen Aslak Noren Meren hautausmaa on samaan aikaan perhesaaga ja -draama, historiallinen romaani ja rikoskertomus sekä poliittinen trilleri. Siinä kerrotaan äveriään laivanvarustajasuvun vaiheista aina 1940-luvun alkupuolelta nykypäivään. Teos alkaa vanhan ja elämänsä… Continue Reading →