Category Otteita ja arvioita
Musta ei ole väri. LIISA RINNE Chimamanda Ngozi Adichien Kotiinpalaajat (2013) on herkkä kuvaus kahden ihmisen, Ifemelun ja Obinzen rakkaudesta, elämästä siinä välissä. Kuten hyvät tarinat aina Kotiinpalaajatkin avautuu moneen suuntaan. Kahden ihmisen rakkaustarina laajenee sukupolvenkuvaukseksi nigerialaisista nuorista, jotka tarinan… Continue Reading →
Marjatta Ripsaluoma VIELÄ KERRAN Tiedot Hans Falladasta ovat hämmentäviä. Ne ovat onneksi vasta kirjan lopussa, joten kirja kannattaa lukea siinä järjestyksessä kuin sen Gummerus on painanut. Kirjan alussa on kirjailijan lyhyt selitys kirjasta: se ei ole omaelämänkerrallinen. Sitä ei ehkä… Continue Reading →
Markku Nivalainen EUROOPPALAINEN ODYSSEIA (20.10.2013) Itävaltalaista Peter Handkea (s. 1942) kutsuttiin pitkään kirjallisuuden kauhukakaraksi, mutta Moravalaisen yön takakanteen epiteetiksi on valikoitunut kulttikirjailija. On kuvaavaa, että kauhukakaraa julkaisivat Weilin + Göös sekä Otava, kun taas kulttikirjailijaa kustantaa kulttuuritekoihin erikoistunut Lurra Editions,… Continue Reading →
Mirka Korhola OLI KERRAN KELLO NOLLA Ali Smith muovaa hilpeää kielen leikkiä asioista, jotka muulla tavoin käsiteltynä voisivat herättää lukijassa puutumista ja epätoivoa. Englantilainen Smith (s.1962) on julkaissut useita romaaneja, lyhytproosaa ja näytelmiä. Kirjailija kuvaa ympäröivää yhteiskuntaa ja maailmaa huumorilla… Continue Reading →
ANNA-LEENA TOIVANEN Taiye Selasin (s. 1979) esikoisromaani on ollut valtavan hypetyksen kohteena ilmestyessään tänä vuonna. Kun kirjailijaa on mentoroinut Toni Morrison ja tämän tekstiä ylistänyt Salman Rushdie, odotukset uudesta postkoloniaalisen kirjallisuuden it-tytöstä nousevat korkealle. Suomennoksen liepeissä lainataan kirjailija Teju Colea,… Continue Reading →
RISTO NIEMI-PYNTTÄRI Hans Magnus Enzensbertgerin balladit edistyksen historiasta ovat hyvää runoutta ja kriittistä historiaa. Moderni aika, aina renessanssista alkaen, on samaa kuin tieteen edistyksen aika, evoluution hyppy. Balladien surumielisyys on teoksessa mukana, jopa teknisissä laitteiden kuvauksissa se on mukana, edistyksen… Continue Reading →
RISTO NIEMI-PYNTTÄRI Thomas Bernhardin viimeistä, vuonna 1985 ilmestynyttä romaania on sanottu ironiseksi omakuvaksi. Romaanissa on vain yksi henkilö, joka istuu Wienin Taidehistoriallisessa museossa Tintoretton Valkopartaisen miehen äärellä. Vanha mies, 82 vuotias Reger pitää tapanaan käydä museossa saman taulun äärellä joka… Continue Reading →
Robina Hoodinen syttyy ja sytyttää – RIITTA VAISMAA ”Hän hakkasi Lasselta ilmat pihalle. Istui selän päällä hajareisin ja karjui ”SAATANAN SIKA”. Kädet huitoivat kuin pienet propellit ja takoivat kaljua päälakea niin että niskaläskit menivät makkaroille. Viha purkautui puuskina ja letit… Continue Reading →
Kädet lyömistä varten RIITTA VAISMAA Nyrkki heilahtaa tiheään Davide Enian esikoisromaanissa Maan päällä. Mustia silmäkulmia, ruhjoutuneita leukaperiä ja poskelle lyötyjä neniä syntyy niin poikien tappeluissa kuin nyrkkeilykehissä. Kun romaanissa kuvataan myös sotaa ja Sisilian mafiaa, väkivalta on vahvasti läsnä koko… Continue Reading →
Kaiken on mentävä MAARIA PÄÄJÄRVI Do not listen to a word I say just listen to what I can keep silent – ”This is yesterday”, Holy Bible, 1994 (san. Richey Edwards) Kuten kuolleet ja kadonneet, hänetkin on nähty useita kertoja…. Continue Reading →