Antti Niskanen Ian McEwan: Rannalla suom. Juhani Lindholm (Otava 2007) Ian McEwan on niitä vakavasti otettavia englantilaisia kirjailijoita, joiden työhön kriitikon tulisi syventyä yhtä pikkutarkasti kuin tämä itse tehdäkseen hänelle oikeutta. McEwanin romaanin Rannalla (Otava, 2007) rakkaustarinaa luettaessa tulisi käyttäytyä… Continue Reading →
Marita Kärkkäinen Jette Kaarsbøl: Suljettu kirja (Den lukkede bog, 2003, Otava 2007, suom. Päivi Kivelä) Ilmaisu “suljettu kirja” on surumielinen. Eihän kirjan tarkoitus ole olla suljettu. Kirja haluaa tulla avatuksi ja luetuksi. Omalla tavallaan suljettu on myös Suljettu kirja -romaanin… Continue Reading →
Risto Niemi-Pynttäri Aisankannattajan giljotiini (Rabelais) ja uskollisuuden dilemma (Werner) Markus Werner: Vyöry, suom. Raija Nylander, Atena 2007 Kaksi miestä sattuu samaan pöytään pienen kylpyläkaupungin terassilla Itävallassa. Siitä lähtee vyöry, ja he keskustelevat kolme iltaa putkeen. Miehet keskustelevat terävästi ja klassisen… Continue Reading →
JOONAS SÄNTTI Kirjailija kuuntelee Peter Hoegin Hiljainen tyttö (2006, suom. 2007) on vaikea lukukokemus. Sen juoni ja rakenne ovat monimutkaisia: romaani sisältää salapoliisimysteerin aineksia, kertojahahmon ajallisesti hyppivän kehitystarinan, paljon semiuskonnollista mystiikkaa ja lukuisia sivuhenkilöitä. Samalla se esittää dystopistisen kuvauksen tulevaisuuden… Continue Reading →
Mikko Keskinen Perheenisän huoli (Kafka) ja Mm. Bovary (Flaubert) Kirjallisuus esittää tapahtumia, joita ei ole sattunut, mutta myös kuvaa esineitä ja henkilöitä, joita ei ole olemassa. Kaikki kolme fiktion osatekijää voivat kuitenkin toteutua reaalimaailmassa kirjoittamisen jälkeen. Kukapa ei olisi kuullut… Continue Reading →
Kristian Blomberg Valokuva Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä romaaneissa Mielikuvat Marcel Proustin romaanisarjasta Kadonnutta aikaa etsimässä tapaavat liittyä kiireettömiin promenadeihin ja flaneeraamiseen Pariisin bulevardeilla, joutilaisiin oopperanautintoihin, perversioihin, taitavasti sanaileviin keskusteluihin ja eri taiteenlajien virtuositeetin ihailuun. Siis kaikkeen mikä on ehkäpä… Continue Reading →
Aleksis Salusjärvi Truman Capote: Kesän taittuessa, suom. Kaijamari Sivill, Tammi 2007 Truman Capote on amerikkalaisen kirjallisuuden eturivissä. Lauseen tasolla se tarkoittaa johdonmukaista kerrontaa, juonikeskeisyyttä, proosamaista proosaa, lukijan ajattelemisen ajattelemista. Sanalla sanoen: illuusion synnyttämisen taitoa. Tällaisessa kirjoittamisessa ongelmaksi nousee helposti proosan… Continue Reading →
Johannes Keltto Eva Ibbotson: Haamupartio ja kadonnut prinssi Eva Ibbotson kirjoittaa vakuuttavasti brittiläisestä lastenfantasian traditiosta ammentavaa tarinaa. Kirjailijan pitkä ura on alkanut omille lapsille kirjoittaen ja julkaisujen lista on kasvanut pitkäksi. Tuorein suomennettu teos on Kazanin Tähti vuodelta 2005. Tämän… Continue Reading →
Risto Niemi-Pynttäri (8.11.2009) Ben Jelloun romaani Lähtö kertoo noin viidentoista henkilön elämästä; nuorista miehistä, naisista ja lapsista jotka livahtavat Marokosta Espanjan puolelle. Tämä maailma muodostuu ihmiskaupasta, siirtolaisuudesta, vaarallisista ihmiskuljetuksista, tarinoissa pakolaisveneissä hukkuneista – ja sen vastapainona kunkin yrityksestä elää vaalia… Continue Reading →
Tulkki ymmärtämisen edustajana jännärissä – RISTO NIEMI-PYNTTÄRI (27.10.2o09) Tulkkaava kielivirtuoosi on päähenkilönä Le Carren trillerissä Pakanalaulu. Siksi taisin lukea kirjaa aivan eri tavalla kuin trillereitä yleensä luetaan: en välitä siitä että lukija tempaistaan tiiviiseen otteeseen ja lisätään vauhtia. Katselen mieluummin… Continue Reading →
© 2026 — Powered by WordPress
Theme by Anders Noren — Up ↑