Page 69 of 108
Murakamin viihdelukemisto VESA LAHTI 26.11.2014 ”Tsukurun oli toisinaan vaikea ymmärtää, miksi hänet oli otettu mukaan joukkoon. Oliko hän aivan oikeasti tarpeellinen muille? Eikö pikemminkin muilla neljällä olisi ollut hauskempaa ja rennompaa ilman häntä? Eivätkä he vain olleet huomanneet sitä? Vai… Continue Reading →
Leivän kulttuurihistoriaa MARJATTA RIPSALUOMA (23.11.2014) Ei ole huono asia, että kirja välttelee genre-luokitusta. Kirja on kirja ja tarkoitettu luettavaksi. Tässä tapauksessa siitä on kyllä myös opiksi, siinä on sen verran tietoa, etenkin kulttuurihistoriaa takanaan. Kirjan nimi on Meidän leipämme, niin… Continue Reading →
Kyseen alla JUHA-PEKKA KILPIÖ (13.11.2014) Auringonlaskun roinaa, ensimmäinen suomennos Ron Sillimanin tuotannosta, julkaistiin parahiksi juhlistamaan tekijän elokuista Suomen-vierailua Runokuussa Helsingin juhlaviikkojen yhteydessä. Tietenkin oli jo korkea aika, mutta on paristakin syystä osuvaa, että käännös ilmestyy vasta nyt. Vaikka alkuteos Sunset… Continue Reading →
Absurdi runsaudensarvi RIITTA VAISMAA (29.10.2014) Vuoden 2019 nobelisti Mo Yan on ensimmäinen Kiinan kansantasavallasta palkinnon saanut kirjailija. Vuonna 2000 palkittu Gao Xingjian oli palkinnon saadessaan Ranskan kansalainen. Mo Yan on taiteilijanimi, joka merkitsee suomeksi ”älä puhu”. Kirjailijan oikea nimi on… Continue Reading →
Ankara sotaromaani RIITTA VAISMAA (20.1o.2014) Sokean miehen puutarha on valitettavan ajankohtainen. Afganistanin sota jatkuu, eikä loppua näy. Väkivallan kierre ulottuu myös naapurimaahan Pakistaniin. Nadeem Aslam nostaa esiin sodan mielettömyyden ja sattumanvaraisuuden sekä erityisesti uskonnon, islamin, osuuden niin sodassa kuin muussakin… Continue Reading →
LIISAMARI SEPPÄLÄ (17.10.2014) Taguchi Hiro on kaksikymmentävuotiaana asunut kaksi vuotta huoneessaan. Hän on eristäytynyt maailmasta ja jopa perheestään. Japanissa Taguchin kaltaisia nuoria, jotka eivät osallistu enää mihinkään, kutsutaan hikikomoreiksi. Ōhara Tetsu taas on salaryman, joka on menettänyt työpaikkansa. Nämä kaksi… Continue Reading →
Nuoruuteni sankarille MARJATTA RIPSALUOMA (13.10.2014) Sylvia Plath kuoltuaan tuli feministisen liikkeen kirjalliseksi esikuvaksi jo 1960-luvun puolivälissä. Hänen fyysinen kuolemansa oli yksi syy ja toinen oli hänen lyhyt kirjailijanuransa. Plathin elämänvaiheista on kirjoitettu paljon, ei ole tarpeen mennä yksityiskohtiin. Hänen kuolemansa… Continue Reading →
RISTO NIEMI-PYNTTÄRI (10.10.2014) Valikoima Karl Krausin (1874–1936) kuuluisia aforismeja on saatu suomeksi Juhani Ihanuksen kääntämänä. Suomessa Krausista ei liene muut perehtyneemmin kirjoittaneetkaan: Ihanus on aiemmin kääntänyt Parnassoon valikoiman aforismeja sekä julkaissut esseen Krausista teoksessaan Vapauttava kieli (2010). Kraus oli Wiener… Continue Reading →
Yksinäisyyden haikeus RIITTA VAISMAA (8.10.2014) Tommyn kasvatusisä ilmoittaa, ettei hän suostu kuolemaan. Kuolemisesta ei kuitenkaan voi kieltäytyä. Sen sijaan Tommy ei suostu antamaan anteeksi väkivaltaiselle, perhettään laiminlyöneelle ja lopulta lapsensa hylänneelle biologiselle isälleen. Tämä päätös pitää, vaikka monet asiat muuttuvat…. Continue Reading →
LIISAMARI SEPPÄLÄ (4.10.2014) ”Emma Woodhouse oli kaunis, älykäs ja rikas; hänellä oli viihtyisä koti ja onnellinen luonne; hänessä tuntuivat yhtyvän elämän parhaat lahjat. Hän oli elänyt miltei kaksikymmentäyksi vuotta minkään häntä sanottavasti häiritsemättä tai suututtamatta.” Näin alkaa Jane Austenin romaani… Continue Reading →