Page 69 of 108
RISTO NIEMI-PYNTTÄRI (10.10.2014) Valikoima Karl Krausin (1874–1936) kuuluisia aforismeja on saatu suomeksi Juhani Ihanuksen kääntämänä. Suomessa Krausista ei liene muut perehtyneemmin kirjoittaneetkaan: Ihanus on aiemmin kääntänyt Parnassoon valikoiman aforismeja sekä julkaissut esseen Krausista teoksessaan Vapauttava kieli (2010). Kraus oli Wiener… Continue Reading →
Yksinäisyyden haikeus RIITTA VAISMAA (8.10.2014) Tommyn kasvatusisä ilmoittaa, ettei hän suostu kuolemaan. Kuolemisesta ei kuitenkaan voi kieltäytyä. Sen sijaan Tommy ei suostu antamaan anteeksi väkivaltaiselle, perhettään laiminlyöneelle ja lopulta lapsensa hylänneelle biologiselle isälleen. Tämä päätös pitää, vaikka monet asiat muuttuvat…. Continue Reading →
LIISAMARI SEPPÄLÄ (4.10.2014) ”Emma Woodhouse oli kaunis, älykäs ja rikas; hänellä oli viihtyisä koti ja onnellinen luonne; hänessä tuntuivat yhtyvän elämän parhaat lahjat. Hän oli elänyt miltei kaksikymmentäyksi vuotta minkään häntä sanottavasti häiritsemättä tai suututtamatta.” Näin alkaa Jane Austenin romaani… Continue Reading →
LILA KARJALAINEN (1.10.2014) Umberto Econ Ruusun nimi ( Il nome della rosa, 1980) on 1300-luvun italialaiseen munkkiluostariin sijoittuva murhamysteeri. Romaanissa fransiskaanimunkki William on saanut tehtäväkseen järjestää neuvottelu paavin lähettiläiden ja kerettiläisyydestä syytettyjen välille. Williamin sekä hänellä opissa olevan noviisin saapuessa… Continue Reading →
LAURI HOLMA (27.9.2014) Jo pitkään on Théophile Gautierin maine ollut paremmin tiedossa kuin sen synnyn syyt. Toisinaan tämä johtaa riemukkaisiin yhteenvetoihin, kuten esimerkiksi Niin & näin -lehdessä vuonna 2002 ilmestyneen Gautierin Muodista-tekstin yhteydessä. Ehkä jotakuta liian suosittua on aina hyvä… Continue Reading →
LIISAMARI SEPPÄLÄ (16.9.2014) Michael Cunninghamin uusin romaani Lumikuningatar kertoo Barretista ja Tyleristä, veljeksistä New Yorkissa. Sisarukset pitävät aikuisinakin toistensa puolta: Barret tukee veljeään tämän hoitaessa syöpää sairastavaa tyttöystäväänsä, Bethiä, Tyler taas on tarjonnut veljelleen asunnon omassa kodissaan. Romaani viittaa suoraan… Continue Reading →
Kirjailija jakautuu kahtia. PIRJO KANTOJÄRVI Kun luen teosta, sen maailmasta tulee hetkeksi totta. Vaikka totuus näyttäytyisi lopulta valheellisena tai tulkittavissa olevana, se on silti olemassa oleva maailma, koska lukijana pääsen sinne sanojen kautta. Maailma on syntynyt lukuhetkellä, eikä kirjailija ole… Continue Reading →
RIIKA TYHTILÄ (9.8.2014) Moby Dick on tarina valaanpyynnistä, kostosta ja sen järjettömyydestä. Herman Melville kirjoitti Moby Dickin (tai Moby Dick eli valkoinen valas) vuonna 1851 ammentaen aineksia teokseen paljolti omista nuoruuden merikokemuksistaan. Valaanpyynti aiheena oli erittäin ajankohtainen, sillä noihin… Continue Reading →
Hyvän ja pahan melodraama RIITTA VAISMAA (5.8.2014) Murhenäytelmän luettuani mietin, mitä oikeastaan olen lukenut. Jayne Anne Phillpsin uusin teos on vetävä ja viihdyttävä, kerrassaan koukuttava ajan- ja tapainkuvaus 1930-luvun alun USA:sta. Lähes 600 sivua lukee ahmimalla. Teos on myös murhenäytelmä… Continue Reading →
RISTO NIEMI-PYNTTÄRI (1.8.2014) Vasta viimeisessä näytöksessä miehet – Laertes ja Hamlet – ottavat mittaa toisistaan. Sankari genren piirteet ovat siis vallalla, vaikka kastoja jo odottaakin Hamletin ja kuninkaan yhteenottoa. Kyseessä on monella tapaa maskuliininen loppu: nuoret miehet käyvät toistensa kimppuun,… Continue Reading →