Page 85 of 106
Michael Cunningham kertoo The Guardianissa kuinka Virginia Woolfin Mrs Dallowayn lauseet opettivat hänelle 15-vuotiaana mitä on lukea. ”Saatoin havaita, jopa ilman opastusta ja melko laiskana lapsena, Woolfin lauseiden tiheyden ja symmetrian ja lihaksikkuuden. Ajattelin, vau, hän tekee kielelle jotain samaa… Continue Reading →
RISTO NIEMI-PYNTTÄRI Keski-ikäisen miehen tunteet vanhaa äitiään kohtaan kiteytyvät Petterssonin romaanissa muutamiin erittäin vaikuttaviin kohtauksin. Tuo kiintymys äitiin on niin voimakasta, että sitä voisi sanoa pahaksi riippuvuudeksi. Halu saada äiti olemaan vain itseä varten, halu olla vain kahdestaan äidin kanssa… Continue Reading →
PALANEN IKUISUUTTA – RIITTA VAISMAA (30.5.2011) Jenny Erpenbeckin (s. 1967) kolmas ja toinen suomennettu romaani Kodin ikävä valottaa kiinnostavasti ja kiehtovasti Euroopan ja erityisesti Saksan lähihistoriaa kuvaamalla itäiseen Saksaan kuuluvan brandenburgilaisen talon ja sen asukkaiden vaiheita. Erepenbeckin esikoisromaani Vanhan lapsen… Continue Reading →
Uusi katsauspalsta seuraa kritiikkejä Suomen ulkopuolelta. Die Tagezeitungin kriitikko Katharina Granzin pitää Jenny Erpenbeckin Kodin ikävä –teosta ”ihmeellisenä lukukokemuksena”, jota on vaikea kääntää kielensä vuoksi: Romaanissa “ei ole kyse vain Saksan historiasta viimeisen sadan vuoden ajalta, ja sitä että tämän… Continue Reading →
Jani Vanhala ANTIGONE JUMALTEN KEINUSSA -Tragedian uudelleentulkinta Antigonen hahmon ontologisen rakentumisen näkökulmasta Klassisten mestariteosten tavoin Sofokleen Antigone tarjoa tulkitsijalleen lähtökohtia enemmän kuin mihin tulkitsijalla on mahdollisuutta tai kykyä tarttua. Tällaista kokemusta tai kohteen ominaisuutta kutsutaan tutkimuksessa usein ylitsevuotavuuden tai ylenpalttisuuden… Continue Reading →
JARI KAUPPINEN Ranskalaisena muoti-ilmiönä strukturalismi ei koskaan saapunut maahamme. Ensin siitä ei kiinnostuttu, koska se oli pariisilaista muotia ja sen jälkeen siitä ei saanut kiinnostua, sillä muotina se oli jo ohitettu. Koska aatevirtausten viive on ollut noin kolmekymmentä vuotta –… Continue Reading →
Liisa Rinne: NÄIN ON HYVÄ – TARKOIN VALITUT SANAT Kertoa tarina lyhyesti, tiivistää turhat pois, se on taitolaji, jonka Annie Proulx hallitsee. En ole ratsastanut preerialla enkä lassonnut hevosta mutta voisin kuvitella että hevosen kesyttäjältä vaaditaan sitä samaa: hiipimisen taitoa… Continue Reading →
KATRI KLUUKERI Daniel Glattauer (s. 1960) on itävaltalainen toimittaja ja kirjailija. Kun pohjoistuuli puhaltaa on hänen kahdeksas romaaninsa. Vuonna 2009 kirjalle ilmestyi jatko-osa, Alle sieben Wellen, joka saadaan suomennettuna (Joka seitsemäs aalto) markkinoille 2012. Kirjojen käännösoikeudet on myyty 34 maahan…. Continue Reading →
“When your lonely heart has learned it’s lesson”, tai ikivihreää haikeutta MAARIA PÄÄJÄRVI Kun ollaan hyvin turvallisilla vesillä, siis niin turvallisilla, ettei edes suomalainen juhannuksena niihin voi hukkua, ollaan Kazuo Ishiguron novellien kanaalissa. Pinta väreilee, mutta vain jotta kuunvalo olisi… Continue Reading →
Riitta Vaismaa ARVOITUSTEN KIRJA Kiitetyn ja palkitun itäberliiniläisen Jenny Erpenbeckin (s. 1967) esikoisteos, pienoisromaani Vanhan lapsen tarina, pakenee tulkintoja ja vaatii niitä. Se herättää kysymyksiä, mutta vastaukset on jokaisen itse pääteltävä. Tulkintamahdollisuuksia on yhtä monta kuin lukijoitakin. Teoksen voi lukea… Continue Reading →