Tag Riitta Vaismaa
Naurettava maailmanloppu RIITTA VAISMAA (22.10.2016) Erlend Loen Andreas Doppler voisi olla Norjan Mielensäpahoittaja. Miika Nousiaisen ajankohtaiseen elämään sarkastisesti suhtautuvat hauskuutuskirjat tulevat myös mieleen lukiessa Loen uusinta romaania Niin loppuu maailma – sellaisena kuin me sen tunnemme. Kaukana ei olla Arto… Continue Reading →
Haikeaa ja hienovaraista tajunnanvirtaa RIITTA VAISMAA (31.8.2016) Vaikka saakin olla tarkkana, että pysyy Peter Sandsrömin monipolvisen tajunnanvirran mukana, Laudaturin lukeminen tekee hyvää. Harvoin sattuu nykykirjallisuudessa kohdalle näin rauhallista ja samalla täyteläistä proosaa. Laudaturissa kertautuvat Sandströmin edellisen ja erinomaisen onnistuneen Valkean… Continue Reading →
Surumielinen rakkaus RIITTA VAISMAA (8.7.2016) Sara Stridsbergin romaani Niin raskas on rakkaus on kerrassaan upea: herkkä, kaunis, valloittava, puistattava, vakuuttava, hauras, samaan aikaan maanläheinen ja kaikesta irrallaan. Tällaisia lukukokemuksia ei satu edes joka vuodelle. Romaanin suomenkielinen nimi askarruttaa. Beckomsberga. Ode… Continue Reading →
Ihmisen muuttuva mieli RIITTA VAISMAA (21.6.2016) Ihmismielen tarkkanäköinen ja eläytyvä kuvaaja Colm Tóibín on kirjoittanut sävykkään ja oivaltavan tutkielman leskeydestä. Nora Webster kertoo naisen ja hänen perheensä elämästä etelä-irlantilaisessa pikkukaupungissa 1960-luvun lopulla aviomiehen ja isän varhaisen kuoleman jälkeen. Tóibín on… Continue Reading →
Rukoile ja tee työtä RIITTA VAISMAA (23.5.2016) Ljudmila Ulitskaja kirjoittaa koko sydämestään Kristukseen uskovasta miehestä ja samalla mitä suurimmassa määrin juutalaisuudesta. Hän kirjoittaa myös laajasti ja monipuolisesti uskosta ja uskonnosta, joiden väliin ei pidä sovittaa yhtäläisyysmerkkiä. Juutalaisuus on aina kuulunut… Continue Reading →
Huumaava luonto RIITTA VAISMAA (4.4.2016) Tuntuu epätodennäköiseltä saada akateemisen, hienostuneen ja hillityn Stonerin jälkeen luettavakseen John Williamsin aikaisempi, alkujaan vuonna 1960, viisi vuotta ennen Stoneria, ilmestynyt lännenromaani Butcher´s Crossing. Tuskin olisin länkkäriin tarttunutkaan, jollei kirjoittaja olisi Williams ja Stonerin jättämä… Continue Reading →
Avoimia kysymyksiä vailla vastauksia RIITTA VAISMAA (17.2.2016) Odotin paljon Jonas Hassen Khemirin kolmannelta romaanilta. Odotus palkittiin. Kaikki se mitä en muista yllättää niin mielenkiintoisella rakenteellaan, monikulttuurisella henkilögalleriallaan kuin kerrontatavallaankin. Se on myös sisällöltään rikas ja ajankohtainen. Khemirin aiemmat suomennetut teokset,… Continue Reading →
Vaihtoehtoisen historian piirileikki RIITTA VAISMAA (1.1.2016) Oikolukija tekee satunnaisesta päähänpistosta yhden sanan muutoksen Lissabonin vuoden 1147 piiritystä koskevaan teokseen. Kun kyllä muuttuu eiksi, historiankirjoitus horjahtaa. Luotetun oikolukijan käsistä teos pääsee suoraan painoon, joskin virhe huomataan ennen kirjan levitystä ja teos… Continue Reading →
Opas Saamenmaahan RIITTA VAISMAA 29.11.2015 Enpä ole ennen kohdannut ketään, joka puhuu tai kirjoittaa sympaattisesti sääskistä, Lapin kesään kuuluvasta erottamattomasta riesasta. Kerttu Vuolabin kertomusromaanissa Valon airut, joka on Saamenmaan kertomusperinnettä ansiokkaasti välittävä ja tallentava teos, muinoinen Päivä, meidän aurinkomme, ja… Continue Reading →
Nuket lievittävät sodan kauhuja RIITTA VAISMAA (7.11.2015) Jacobin takissa on hyvät ainekset. Eva Weaver on valinnut romaaniinsa kiinnostavat ja koskettavat teemat. Olisin suonut kirjailijan näkevän reilusti vaivaa ainesten tiivistämiseen ja valikoimiseen. Hän on käyttänyt yhteen teokseen kahden tai jopa kolmen… Continue Reading →