Tag Pekka.J.Paussu
Voiko maailma kuulla lauluni? Voinko soittaa sen särkynein käsin? Missä kuolleemme ovat? Jumalani, etsin heitä tuhkavuorista. Missä he ovat? (s.70) … PEKKA J.PAUSSU Näin kirjoitti Itzak Katzenelson Laulussa murhautusta juutalaisesta kansasta, viimeiseksi jääneessä runossaan Vittelin internointileirillä Ranskassa 1943-44. Säkeistö on… Continue Reading →
PEKKA J. PAUSSU Leonora Carrington (1917–2011) oli monella tapaa kulttuurimaailman outo lintu. Hän lehahti ensin Englannista Pariisin taidepiireihin 1930-luvulla, liihottaen sitten pakoon Natsien kotkia ja toista maailmansotaa Meksikoon, jonne muodosti pesäpaikkansa loppuiäkseen, viimeisenä alkuperäisen surrealistien kollektiivin jäsenenä. Syntyperästään huolimatta häntä… Continue Reading →
PEKKA J. PAUSSU Faabeli, eli eläinsatu on kirjallisuuden vanhimpia muotoja. Kreikkalaisen, legendaarisen Aisopoksen tarinat olivat myös kenties ensimmäisiä säilyneitä eurooppalaisen kirjallisuuden tuotoksia, joissa eläimet esitettiin antropomorfisesti, eli ihmisen kaltaisina, puhuvina hahmoina. Taustalla ovat kansantarinat, joiden alkuperä voi ulottua ihmiskunnan alkuhämäriin… Continue Reading →
Pekka J. Paussu Pariisilainen lääkäri Louis-Ferdinand Céline (1894-1961) tunnetaan suurromaanistaan Niin kauas kuin yötä riittää (1932). Osa hänen laajan tuotantonsa sivuista kuitenkin katosivat vuosikymmeniksi toisen maailmansodan loppuvaiheessa. Siksi Sota ilmestyi vasta hiljattain, kun vuodelle 1934 päivätty käsikirjoitus löydettiin uudelleen. Lyhyt,… Continue Reading →
PEKKA J. PAUSSU – Kosmisten kauhujen kammioissa Howard Phillips Lovecraft (1890 – 1937) on monille tuttu erityisesti novelleistaan, joka on juuri kauhugenressä keskeinen muoto ja tärkeä osa sen historiaa. Josta ensimmäinen esiin tuleva nimi on tietenkin Edgar Allan Poe (1809-1849),… Continue Reading →
PEKKA J. PAUSSU Sidonie-Gabrielle Colette (1873-1954), joka käytti kirjailijana vain sukunimeään, oli Ranskan kulttuurielämän kenties ensimmäisiä suuria naispuolisia hahmoja. Hän kirjoitti viidellä vuosikymmenellä, kymmenittäin teoksia joista varsinkin romaanit ylsivät suuriin painosmääriin. Suomeksi niistä on aiemmin ilmestynyt Chéri, Claudinen koti, Vilja… Continue Reading →
PEKKA J, PAUSSU ”Kukaan ei tiedä, kuka minä olen, kaikkein vähiten minä itse. Kukaan ei tiedä, kuinka minusta tuli orja, kaikkein vähiten minä itse. Kenties vanhempani olivat orjia, ja minä synnyn orjaksi.” Varpunen, s. 91 Pojalla ei ole nimeä. Hän… Continue Reading →
PEKKA J. PAUSSU – Pariisin nuoruudenlähteellä ”Tulee olla aina päihdyksissä”, julisti jo Charles Baudelaire proosarunokokoelmassaan Pariisin ikävä (1869), kirjallisen modernismin ottaessa ensiaskeleitaan. Tähän huutoon vastasi myös Guillaume Apollinaire (1880-1918) kokoelmallaan Alcools (1913). Ranskalaisen runouden merkkiteos ilmestyy nyt ensimmäistä kertaa täydellisenä… Continue Reading →
PEKKA. J. PAUSSU Herra Tolkien ei kirjailijana esittelyjä kaipaa – päätuotantonsa osalta. Usein kuitenkin unohdetaan hänen monitahoisuutensa, jossa suurten fantasiaeepostenkin taustana ovat sadut. Seikka näkyy eniten tässä pienoisromaanissa, joka kuuluu vähemmälle huomiolle jääneeseen Tolkienin varhaistuotantoon. Tekstin alkuperänä on kertomus, jonka… Continue Reading →