Tag Risto Niemi-Pynttäri
RISTO NIEMI-PYNTTÄRI Virginia Woolfilla oli loistava vivaheiden taju kun hän kuvasi ihmisten välisiä vireitä. Majakka on tämän klassikko, on ihmisten välistä impressionismia. Woolfin kuuluisa tajunnankuvaus on tajunnanvirtaa vain hetkittäin. Se ei ole irrallisten aivojen tuottamaa sanavirtaa, sillä joskus myös toinen… Continue Reading →
RISTO NIEMI-PYNTTÄRI Alkumeren aiheena ovat pelit, ystävyys sekä tekoäly, mutta myös meren ihmeet ja niiden tuhoutuminen. Kyseessä ei siis ole Richard Powersin Ikipuiden ja metsään perehtymisen kaltainen paneutuminen merien riuttoihin vaan romaani Tyynestämerestä ja digitaalisesta maailmasta. Romaanin minäkertoja, koodausnero, Todd,… Continue Reading →
RISTO NIEMI-PYNTÄRI Ruotsalaisnainen, kolumnisti on lomalla Madridissa, hakemassa virikkeitä kirjotuksiinsa. Baarissa hän tapaa miehen, joka lupaa kertoa kiinnostavan tarinan – jos voi yöpyä naisen luona. Nainen sanoo nimekseen ”Bennedith”: hän tosin voisi olla Punahilkka, koska mies on Mercure Cano (lat… Continue Reading →
RISTO NIEMI-PYNTTÄRI Eräänä talvipäivänä, kävellessään peltotietä englantilaisella maaseudulla Dalton huomasi hylätyn jäniksenpojan. Hän oli ottamaisillaan sen syliinsä, mutta kokosikin ensin sylintäydeltä heinää ja nosti vasta sitten poikasen syliin. Tämä huomaavaisuus nousee keskeiseksi, kun Chole Dalton opettelee elämään rinnakkain villin eläimen… Continue Reading →
RISTO NIEMI-PYNTTÄRI Arundhati Royn muistelmateosta hallitsee äiti, joka on raivostuessaan arvaamaton. Kun hänen kaksi lastaan hakivat turvaa, he oppivat olemaan varuillaan: ”Hän oli minun turvani ja myrskyni”. Royn muistelmat on odotettu teos kautta maailman. Globaaliin malliin se on julkaistu saman… Continue Reading →
RISTO NIEMI-PYNTTÄRI Kunnon venäläinen sekoiluromaani Jerofejevin tapaan kertoo ensin, kuinka hän itse otti paraatin vastaan Punaisella torilla. Tosin Viktor oli lapsi, elettiin neuvostoaikaa, kun diplomaatti-isä oli ottanut hänet mukaansa Kremlin aitioon. Sitten kerrotaankin, kuinka Viktor tuli lopettaneeksi koko Neuvostoliiton: se… Continue Reading →
RISTO NIEMI-PYNTTÄRI Maalaiselämän kuvas kyläviihteen tyyliin on tuttua 90 -luvun telkkarista. Myös niihin tuli usein ripaus luonnonsuojeluun liittyvää draamaa, ikään kuin mausteeksi. Pikkukuntien valtasuhteet, ihmisten keskinäiset kaunat, sympatiat ja antipatiat ovat tuttua ainesta kyläkomedioissa ja navettadekkareissa. Juonivetoisuudessaan ne ovat usein… Continue Reading →
RISTO NIEMI-PYNTTÄRI Hienossa Septologiassa John Fossen tyyli puhuu ja ilmaisee. Ilman sitä, tapahtumien tasolla, Toinen nimi olisi vain tavallinen romaani vanhasta miehestä joka elää arkea ja muistaa mennyttä. Mutta miksi Fosse ei lopeta romaania eikä katkaise lausetta pisteellä ? Teksti… Continue Reading →
RISTO NIEMI-PYNTTÄRI ”Olin mielelläni yksin. Eikä tilanne ole oikeastaan siitä mihinkään muuttunut. En edelleenkään tarvitse runsaasti seuraa ympärilleni. Mutta aikaisemmasta poiketen tarvitsen nykyisin muutamia ihmisiä, ja ymmärrykseni siitä, että näin on, on antanut elämälleni uuden suunnan.” (11). Nämä romaanin alkulauseet… Continue Reading →
RISTO NIEMI-PYNTTÄRI Novellikokoelmana pidetty Jo Ann Beardin teos huipentuu lähes pienoisromaaniin Juhlapäiviä. Se käsittelee kolmen naisen yhteistä Intian matkaa. Heillä on mukavaa, mutta öisin kertojaa vaivaa se, että kotona hänen miehensä pitelee samaan aikaan toista naista. Tämä raivostuttaa häntä varsinkin… Continue Reading →