RISTO NIEMI-PYNTTÄRI
Alkumeren aiheena ovat pelit, ystävyys sekä tekoäly, mutta myös meren ihmeet ja niiden tuhoutuminen. Kyseessä ei siis ole Richard Powersin Ikipuiden ja metsään perehtymisen kaltainen paneutuminen merien riuttoihin vaan romaani Tyynestämerestä ja digitaalisesta maailmasta.
Romaanin minäkertoja, koodausnero, Todd, loi joskus Silicon Valleyn kulta-aikaan, pelillisen some-alustan, Facebookin ja Redittin välimuodon. Siitä romaanin alkukielinen nimi Playground. Nyt Todd on sairas, liki 60-vuotias ja hän kirjoituttaa tekoälyllä muistelmiaan lukeakseen niitä itse muistin hapertuessa.
Toddin maailma on ollut läpeensä leikillinen, pelillinen ja älyllinen, vapaasti ideoiva, veljellisesti kilpaileva. Pelit ovat olleet hänen intohimonsa ja elämänsä teema:
”Ohjelmointia minä rakastin koko 14-vuotiaan sydämestäni, mutta sen jälkeen minulle lähimpänä uskontoa oli shakki” (107).
Erityisesti hän kaipaa vanhaa ystäväänsä Rafia. Teemana on ystävyyden ja kilpailun välinen jännite. Todd on varakkaan valkoisen perheen lapsi, kun taas Rafi on musta ja köyhistä oloista. Molempia yhdistää hankala suhde isään, tyytymättömyys kodin tunnelmaan. He tutustuvat lukiossa pelaamalla shakkia. He pelasivat keskenään aina kun mahdollista; koulun aikana ja koulun jälkeen. Toistensa kanssa kilpaillen he löysivät shakin ihmeellisyydet, sitten kiinalaisen go-pelin hienoudet.
Näin he olivat löytäneet älylliset kamppailulajit, mitkä kehittävät yhtä ajattelutaitoa paremmin kuin perinteinen koulunkäynti. Play – peli ja leikkivä luovuus ovat heidän nuoruutensa teemat.
”Pyörryttää edes muistella kaikkea mitä meille tapahtui noina Ignatiusin vuosina…luokkatoverit, jotka hädin tuskin muistan ja joita minulla ei ole tarvetta lukea uudestaan. Vain Ralfin ja minun jatkuva kamppailu noilla ruuhkaisilla käytävillä merkitsee minulle vielä jotakin. Ainoastaan rakkaus jota tunsin Ralf Youngia kohtaan, kaipaa edelleen uusintaottelua ennen kuin koko peli on pelattu” (109).
Lopulta he pelaavat vain toisiaan vastaan. Ja myöhemmin kun he tapaavat, he ovat vastakkaisilla puolilla luonnon ja teknologian välisessä taistelussa. Näin heidän kohtaamisensa on varsinainen Playground.
Todd esittelee jo varhaisessa vaiheessa Rolfille keskeiset Playground -ideansa. Siinä on kaikki, mutta Rolfin mielestä se ei ole tarpeeksi kiinnostava, ellei Todd pelillistä sitä parhaiden taitojensa mukaan.
Kilpailullinen ystävyys ja agonistinen rohkeus, kehittyy huippuunsa ja loppuu, kun he hakeutuvat kämppäkavereiksi samaan yliopistoon. Pelit jatkuvat ja molempien ajattelu on jo huimalla tasolla myös heidän opiskelussaan. Ralf opiskelee kirjallisuutta. Vimmatun kiehtovat kielileikit, kaunis ja hyödytön runous tulee hänen elämäänsä. Johdonmukaisesti tähän liittyen, hän rakastuu ja kaunis, oikeamielinen sekä luova nainen Polynesiasta on parina hänen uudessa kehitysvaiheessaan. Yhtä johdonmukaisesti turhasta kulutuksesta luopuminen mahdollistaa irrottautumisen myös hyöty-keskeisestä elämästä. Muutto pieneen yhteisöön Polynesian saarelle tekee sen helpoksi.
Nuo saaret kiinnostavat myös tekno-miljonäärejä. Libertaristiseen henkeen perustetut huipputuloisten omia kaupunkivaltioita on tulossa Polynesian tienoille. Myös Todd aikoo viettää siellä loppuvuotensa.
Opiskeluaikanaan Todd kehittyi huippukoodariksi, ja erityisesti tietokonepelit sekä luova ja innovatiivinen digikulttuuri. Hyödytön leikkiminen, Ralfin tapaan, ei kiinnosta häntä vaan tarkka ja hyödyllinen luovuus. Vaikka raha ei kiinnosta häntä, mutta sitä vaan tulee. Häntä kiinnostaa ideoiden vapaa jakaminen ja verkkomaailman mahdollisuudet. Todd on siinä yksi parhaista.
Kilpailevan ystävyyden teema huipentuu siihen, että kun kaverukset keskustelevat Playgroundin suunnittelusta, Ralf tuo siihen ratkaisevan parannuksen. Some-maailman mullistanut pelillistäminen ei siis ole peräisin keksijältä, vaan hänen kaveriltaan. Tämä johtaa myöhemmin yhteenottoon, johon Ralf ujutti Toddin huomaamatta pelin logiikkaa.
Toddin ja Ralfin välirikko ei kuitenkaan johtunut Playground ideasta, vaan pelkästä väärinkäsityksestä jota Ralf sitkeästi vaalii. Nyt kun Toddin mieli on himmenemässä, hän hakee kontaktia entiseen ystäväänsä, mutta tämän katkeruus tuntuu oleva esteenä.
Romaanin toinen linja nostaa tekoälyn rinnalle valtameret. Powers nostaa esille meret kuin ulkoavaruuden ja ihmistä älykkäämmän kommunikaation. Tai ylenpalttisen tekoälyn ihailun, ja ylimielisyyden vieraiden meri-olentojen kognitiivisia kykyjä kohtaan.
Meren elämää tarkastellaan Alkumeressä yhtä lailla ihmisen käsityskyvyn ylittävänä ja lumoavana kuin tietokonepelien avartavat kokemukset lapsilla tai tekoälyn mullistava vaikutus ihmisen ajatteluun. Toki Powers esittää tekoälyn uhkien ja mahdollisuuksien pelikenttänä. Se onkin kiteytetty komeaan kohtaukseen Polynesiassa Makatean saarella, jossa Ralf perheineen asuu. Asukkaat ovat äänestämässä siitä, myydäänkö saaren satama firmalle, joka rakentaa kelluvaa vapaavaltiota.
Päätöksenteon apuna on Profunda -chatbot, joka jakaa ihmeellistä merikuvastoa, tietoa saaren luonnosta, ihmisten elinoloista siellä sekä firman projektista. Väki ihastuu visuaalisia aineistoja esittävään chatbottiin, oppii siltä, leikkii sen avulla. Firman kannalta Profunda paljastaa pian jo liikaa.
Ei tarvita kuin joku, joka kysyy saaren koralliriutoista, ja miten sataman ruoppaus sekä vilkas meriliikenne vaikuttaa merenpohjaan. Näin Profunda chatbot jatkaakin kriittisen tiedon parissa.
Alkumeren vedenalainen elämä kerrotaan Eve -nimisen meribiologin ja antaumuksellisen sukeltajan kautta. Naishahmo perustuu löyhästi meribiologi Sylvia Earlen elämään: hän on lapsesta asti sukellellut meren pohjia, elänyt sukeltaen aina 93 vuotisen elämänsä loppuun asti.
Eve on omaksunut vesielementin kehoonsa, hän on tutkinut meren elämää, ja hän viihtyy pitkiä aikoja noiden riuttojen barokkisissa maailmoissa. Tärkeimpiä hetkiä ovat toisten älykkäiden olentojen kohtaamiset. Evelle vedenalainen maailma paljastuu älykkäänä ja ihmeellisenä. Olennot meressä ovat oudompia kuin vieraat ulkoavaruudesta, niiden aistit ovat täysin toisenlaiset kuin meillä, ja ne kommunikoivat käsittämättömin värein:
”Tuo lonkeroinen nilviäinen, kalmarien ja tursaiden sukulainen, esitti pitkää villiä väritanssia ei kenellekään.
Seepia välkytti monimutkaisia kuvioita kaikissa väreissä vuäryttöen eri kuoseja kuin lähettäisi epätoivoista planeettain välistä viestiä. Näytti kuin se yrittäisi kovasti sanoa jotain mutta mitä? … Se vain katseli meren aavalle ja lauleli väreillään ” (41)
Jotkut vedenalaisista kohtauksista ovat aistillisesti rikkaita, koska selvästikin seepoiden, kalmareiden ja meritursaiden ajattelu esittäytyy niiden värisykkeessä, eleissä ja tanssissa.
”Yhtenä yönä vuodessa, kun kuun kierto ja veden lämpötila julistavat ymmärryksen ylittävää nyt-hetkeään, koko riutta ryöpsähti tulvilleen seksin riemua. Joka puolella silminkantamattomiin kaikki yhdyskunnat yhtä aikaa laukaisivat maitinsa ja munansa mereen…” (132)
Visuaaliset aineistot merenpohjien elämästä vaikuttavat yhä ylivoimaisilta kertoa. On paradoksi, että silmä ja kamerat hallitsevat vedenalaisia maailmoja – ja sen ymmärrystä, vaikka muut aistit olisivat hallitsevia.
Tuntuukin siltä, että Alkumeressä Powers ei ole vielä onnistunut kerronnallistamaan vedenalaista elämää yhtä vaikuttavasti, kuin Ikipuissa. Siinä onnistui paneutumaan vanhoihin metsiin ja punamäntyihin. Tällä kertaa pelkkä Even sukeltajaelämä ei tunnu riittävän vastaavaan. Romaanin kaksi muuta aihetta rinnastuvat mereen kiinnostavasti, mutta vievät myös ohi, muihin aiheisiin.
Ehkä merenpohjakerronta on vielä löytämättä.
Richard Powers: Alkumeri (Playground) suomennos Antero Tiittula, Gummerus 2025.
Risto Niemi-Pynttäri on kirjallisuuden ja kirjoittamisen dosentti Jyväskylän yliopistosta.
Richard Powers tutki geenikarttansa
Richard Powers: Laulut joita lauloimme
Vastaa