RISTO NIEMI-PYNTTÄRI Hans Magnus Enzensbertgerin balladit edistyksen historiasta ovat hyvää runoutta ja kriittistä historiaa. Moderni aika, aina renessanssista alkaen, on samaa kuin tieteen edistyksen aika, evoluution hyppy. Balladien surumielisyys on teoksessa mukana, jopa teknisissä laitteiden kuvauksissa se on mukana, edistyksen suruna.
Enzsensberger on tavallaan itse elänyt läpi edistyksen historian. Ryhmä 47 rikkoi aikanaan sodanjälkeisen Saksan nollatilanteen, hän oli mukana siinä. Hän toimitti antologian Museum der modernen Poesie jonka nimi viittaa samaan suuntaan kuin Mausoleum. 1960 luvun radikalismin myötä hänestä tuli johtava intellektuelli 70-luvun edistyksellisessä opiskelijaliikkeessä Saksassa. Hän toimitti opiskelijaliikkeen poliittis-filosofista Kursbuch julkaisua. Ensimmäinen Enzensbergeriltä lukemani teos oli ruotsinkielinen Studenterna och Makt. Vasta myöhemmin minulle selvisi että hän on myös esseisti ja runoilija.
Enzsensberger kuului samaan vasemmistolaiseen sukupolviliikkeeseen kuin Peter Handke. Molemmat ovat sittemmin tehneet kriittisen arvion edistyksellisen sukupolven virheistä. Tämä arvio on erittäin syvä ja sävykäs . Sen vivahteita voi tunnistaa myös Mausoleumista. Edistysuskon ironiaa on mukana, mutta se on pidetty tiukasti kuosissaan. Kokoelman viimeinen runo on Che Guevarasta, vapaustaistelijasta ja sissien johtajasta.
Mausoleum julkaistiin vuonna 1975, siis 38 vuotta sitten. Eräänlainen suomalaisen runouden merkkitapaus oli vuonna 1981 Kari Aronpuron julkaisema Vähäfysiikka. Se oli avaus vanhaan suomen kieleen, mutta ei kansankieleen vaan vanhaan oppineisuuteen. Teoksessa oli muutamia käännöksiä Mausoleumista. 1980-luvulla, nykyhetkessä elävään keskeislyriikkaan verrattuna Vähäfysiikka oli jotain aivan muuta. Jälkisanoissaan Aronpuro kertoo, että varsinaisesti jo Galleria Henkilökuvia Tampereen historiasta (1978) on saanut tukea Mausoleumin lukemisesta.
Mausoleumin jälkeen Enzsensberger jatkoi edistyksen kriittistä historiaa Suhrkamp kustantamossa, Die Andere Bibliotek –sarjan toimittajana. Tuossa sarjassa julkaistiin mm. kirjallisuushistorian kaanonista sivuun jääneitä merkkiteoksia. Tausta-ajatus on selvä: kun kulttuuriin sovelletaan samanaikaisesti sekä edistysuskon että evoluution ajatusmalleja, tuloksena syntyy valikointia sekä mammuttimaisia merkityskerrostumia muutamien klassikoiden ympärille. Klassikot eivät voi loistaa ilman niiden ympärille muodostuneita kultteja. Tarina sarvivalaan hampaasta ilmaisee osuvasti kuinka monumentti muodostuu ja kasvaa, sekä valikoituu toisen kustannuksella:
Evoluution kapriisi. Esim. sarvivalas. Sillä on kaksi hammasta:
yksi mitättömän pieni, toinen, aina vasen, kasvaa kierteisenä,
kasvaa ja kasvaa, metri metriltä; uurteet ja ulkonemat
koristavat sitä, vasemmalle kiertyvää, aina vain vasemmalle.
T.B. (1546 – 161)
Kiinnostus erikoistapauksiin ja poikkeukstapauksiin, historian valtavirrasta erkanevaan, tulee ilmi heti Mausoleumin avausrunossa, kertovassa balladissa, jonka aiheena on ensimmäinen 1500 –luvulla kehitelty kellokoneisto. Tässä laitteessa oli kahdeksan kellotaulua, joista vain yksi jäi elämään nykyisissä kelloissa. Se ilmaisee kuinka rajattu ja fuktionaalisesti tehokas on nykyaikamme, ja sen hinta on seitsemän muun kellotaulun hylkääminen vaikka maailma on yhä sama:
Päivänvalon kesto,
kuun radan solmut,
liikkuvat juhlat.
Laskukone ja samalla
toistamiseen taivas.
Messingistä, messingistä.
Tämän taivaan alla me elämme edelleen.
G.de´D. (1318 – 1389)
Mausoleumi kokoelman otsikot koostuvat nimikirjaimista ja elinvuosista, samoin kuin vanhoissa hautakivissä. Ymmärtämisen liike on olennainen, ensin hahmo ja hänen tarinansa on tuntematon ja lukija alkaa aavistella sitä kenestä on kyse, lopuilta nimi selviää hakemistosta. Näin lukija kuljeskelee eräänlaisella edistyksen hautausmaalla, mausoleumissa.
Balladi on kertova runo, jonka aiheena on jokin merkittävä tai traaginen tapaus ja sen sankari on tunnettu, tai hänen kohtalossaan on legendaarisia aineksia. Sen jälkeen kun runot on nimetty balladeiksi teoksen alaotsikossa, Enzensberger voikin sitten ottaa näihin kertoviin henkilökuviin monenlaista ainesta. Hän-muoto on vallalla vanhimmista sankareista kertovissa balladeissa. Filosofisen aineksen tunnistaa argumentoivasta kielestä. Sitten mukaan tulee objektiivista todistusta faktojen luetteloinnin ja teknisten kuvausten myötä .
Sinuttelu, läheinen ja intensiivinen tapa puhutella on Mausoleumissa varattu vain Macchiavellille sekä Che Guevaralle. He ovat myös kokoelman poliittisimpia hahmoja ja suuria nimiä vuonna 1975. Kertojan sympatia tulee ilmi sinuttelun lisäksi myös läheisessä puhetavassa, jossa esimerkiksi Macciavelli samalla tavalla naurettava hahmo, kuin kertoja itsekin:
Näin meidän kesken, meillä on oiva syy palvoa sinua
kuiva ja pikkumainen kun olet ja teorioiden puhki syövyttämä
Niccolo matelevan kulkutavan mestari
halpamaisen tasavallan ikuisesti loukkaantunut virkamies
Sitten katsaus Macchiavellin poliitiikan teoriaan, vallankäytön keinoihin. Miksi Napoleonin, Francon ja Stalinin nimettyään, myös Enzensberger ylistää Macchiavelliä. Edelliset ottivat häneltä poliittisen vallan käytön keinoja, mutta samalla Macchiavelli paljasti vallankäytön julman dynamiikan. Siksi kertoja kiittää vain hänen kirjaansa:
Niccolo, heittiö, runoilija, opportunisti, klassikko, pyöveli:
sinä olet se Vanha Ihminen suoraan kirjasta, ja siksi minä kiitän kirjaasi
Veli Niccol, sitä en unohda, enkä sitä että valheesi ilmaisevat
niin usein totuuden, siksi kiroan koukistuneen kätesi.
Voi olla että Enzensberger on sittemmin etääntynyt 70-luvun hahmoista, ja sinuttelisi nyt jotain aivan muuta hahmoa. Se voisi olla esimerkiksi Alan Turing ja ensimmäinen hypoteettinen tietokone.
Mitä tulee Turingin koneeseen, niin ehdotamme koetta. Yksi meistä, kutsukaamme häntä B:ksi, ottaa yhteyden siihen (tietojenkäsittelykoneella tai kaukokirjoittimella). C, tuomari valvoo dialogia. A matkii inhimillistä olentoa ja B samoin; ja nyt C:n pitää ratkaista kumpi kahdesta on ihminen, kumpi kone. Tätä koejärjestelyä voimme kutsua, sen keksijän mukaan, Turingin peliksi. A.M.T. (1912-1954)
Myöhemmin Alan Turing on noussut homohistorian legendaksi, sota-aikaisen vakoilun ja paranoian uhriksi sekä uudenlaisen politiikan tekijäksi. Turingin legenda puhuttelee nyt, ja hänen hautapaadellaan wikileaksin sukupolven lisäksi myös uskon että vanha Enzensberger haluaisi sinutella kohdettaan.
Hans Magnus Enzensberger: Mausoleumi (suom. Kari Aronpuro) ntamo 2013
Vastaa