TOMI SIRVIÖ

Tiede on luonteeltaan keskustelevaa, avointa ja loputonta. Tutkijat jatkavat edeltävien tutkijoiden tuloksista. Tieteisfiktio genrenä noudattaa samaa periaatetta. Uudet scifikirjailijat hyödyntävät jo keksittyjä ideoita, joita ovat esimerkiksi laserase, teleportaatio ja avaruusalus, niin, ettei heidän tarvitse enää selittää niitä luonnontieteellisesti teoksissaan. Siksi jatko-osan kirjoittaminen toisen kirjailijan sarjalle on juuri scifissä luontevaa.

Baoshu (oikealta nimeltään Li Jun) on kirjoittanut Liu Cixinin menestyneelle scifitrilogialle Muistoja planeetta Maasta oman jatko-osansa. Trilogia, joka sisältää teokset Kolmen kappaleen probleema (2006), Synkkä metsä (2008) ja Kuolema on ikuinen (2010), kertoo maapallolle saapuvista valloittajista ja heidän vaikutuksestaan ihmiskuntaan: ihmiset perustavat salaliittoja ja keksivät hyökkääjät torjuvia pelotteita.

Trisolarislaiset ovat peräisin planeetalta, jonka pinnan kolme aurinkoa vuoron perään käristävät. Siksi he haluavat uuden kodin. Netflixin-sarjaksikin tehdyssä ensimmäisessä osassa muukalaiset lähettävät maapallolle tietokonepelin, jonka pelaajat saavat käsityksen Trisolariksen kurjista oloista: näin hyökkääjät saavat omat vakoojansa. Toisessa osassa askarrellaan muun muassa kosmisen sosiologian parissa ja kolmannessa osassa esimerkiksi kohdataan kirjettä muistuttava ase, joka muuttaa kolmiulotteisen todellisuuden kaksiulotteiseksi.

Trilogia käsittää yli 2000 sivua kun taas episodimaisesti etenevässä jatko-osassa on vain noin 300 sivua. Cixinin teksti onkin pikkutarkkaa ja menee niin syvälle tieteelliseen teoriointiin, että lukija voi kyllästyä helposti. Cixin esimerkiksi vuorottelee kolmannessa osassa tietokirjamaisilla osioilla ja henkilöhahmojen näkökulmasta kerrotuilla osioilla. Joskus nämä kaksi osiotyyppiä kertovat saman asian, mutta useimmiten niiden välille tulee onneksi dramaattinen jännite. Baoshun teoksessa sen sijaan tieteellisenkaltaista informaatiota välitetään paljolti opettajan ja oppilaan välisen dialogin avulla, mikä on tehokkaampi keino. Menneet kosmiset tapahtumat näytetään välillä päähenkilölle telepaattisesti valaistumisen kaltaisissa näyissä, joita mielikuvien virta kuljettaa.

Luin trilogian kaksi jälkimmäistä osaa peräkkäin, minkä jälkeen aloitin Täydellisen uuden maailman – ensimmäisen osan luin toissa vuonna. Ero tuli heti esille: Baoshun teksti kulkee paljon Cixinin kerrontaa jouhevammin. Baoshun teksti on inhimillisiin yksityiskohtiin pureutuvampaa ja runollisempaa, ehkä lopulta lähempänä fantasiaa kuin scifiä. Voisikin sanoa, että Cixinin trilogia on enemmänkin kovaa scifiä, kun taas Baoshun teos edustaa genren humanistisia tieteitä korostavaa puolta. Täydellinen uusi maailma nojaa enemmän mytologiaan, kun taas Cixin perustaa scifinsä luonnontieteelle ja teknologian kuvaamiselle. Lisäksi Täydellinen uusi maailma huipentuu metafiktiivisesti. Myös trilogiassa on kiinnostavinta juuri se, kuinka kolmannessa osassa tulkitaan avaruusolentojen seuraan joutuneen ihmisen lähettämiä satuja. Niistä tiedemiehet etsivät vieraasta sivilisaatiosta kertovia paljastuksia, jotka sepittäjä on koodannut kertomuksiin piiloon vihollisten silmiltä.

Trilogia loppuu vanhan maailmankaikkeuden supistumisen odotteluun. Baoshu on laatinut mytologisen syyn uuden maailmankaikkeuden tulemiselle. Entiteetti tai tietoisuuksien sulautuma nimeltään Herra on ollut yhtä maailmankaikkeuden kanssa. Piiloutuja, joka saa lisänimekseen Luoja, sen sijaan on luonut ajan ja silloin Eeden on tuhoutunut. Aika on tuonut maailmankaikkeuteen kasvun. Eedenissä ei ole ollut mitään muuta kuin Herra, joka haluaa palauttaa maailmankaikkeuden jälleen heti big bangia seuranneeseen Paratiisitilaan, jossa on kymmenen ulottuvuutta ja jossa valonnopeus on ääretön. Palautuminen ja lankeaminen ovat tapahtuneet jo lukuisia kertoja, eikä tietämätön ja hullu Herra muista edellisistä kerroista mitään. Teoksen päähenkilö Yun TIanming pestataan Herran palvelukseen, ympäri maailmankaikkeutta hänet tunnetaan kuoleman enkelinä.

Täydellisen uuden maailman pääteemana on aika. Teos pohtii, mitä on toisto, voiko toistua erilaisena. Esimerkiksi kloonaus on toiston motiivi. Romaani näyttää vastaavan kysymyksiin: Jos maailmankaikkeudesta otetaan viisi kiloa materiaa pois, miten erilaisena uusi alkuräjähdys tuottaa seuraavan maailmankaikkeuden? Entä minkälainen maailmankaikkeus olisi ilman aikaa? Jo Cixinin trilogian kolmannessa romaanissa kerrottiin upotetusti tarina valtakunnasta, jossa ei ollut tarinoita ja jossa ei näin ollen tapahtunut mitään. Ajattoman maailmankaikkeuden vastakohtana on puolestaan maailmankaikkeus, jossa on pelkkää aikaa: tällöin ei ole olemassa minkäänlaista materiaa. Kumpi puoli tulisi valita, kun kumpikin johtaa loppumattomaan kuolemaan? Aika ja sen problematisointi liittyy myös romaanin rakenteeseen, sillä lopulta edetään ”epilogin jälkeiseen aikaan”.

Täydellinen uusi maailma paikkaa aukkoja, joita trilogia jätti. Kolmatta osaa lukiessa halusin malttamattomasti tietää, mitä Yun Tianmingin avaruuteen lähetetyille aivoille on tapahtunut. Siihen palattiin kolmannessa osassa, mutta asiaa ei valaistu tarpeeksi. Nyt Baoshu näyttää kuinka trisolarislaiset tutkivat Tianmingin aivoja. He kiusaavat häntä painajaisilla, joissa muun muassa hän saa ihastuksensa kanssa lapsen, josta hänen rakkaansa tekeekin liharuokaa. Groteskius piristää varsinkin Cixinin tieteellisen viileän lähestymistavan jälkeen.

Ihmisaivoilla on paljon vaikutuksia muukalaiskulttuuriin, jonka kuvaus muistuttaa satiiria. Trisolarislaiset eivät ole esimerkiksi aiemmin osanneet valehdella ollenkaan, mikä tuli esille jo trilogiassa. Esimerkiksi heidän seuraelämäänsä valaistaan: ”’Sinä viehättävä naaras, pyydän nöyrimmin yhdistää ruumiimme’, uros kosiskeli tuntosarviaan heiluttaen” (s.38). Tianmingin aivoista saadun tiedon avulla rakennetun pilvilaitteen ansiosta hurmaaminen käy helpommin, eikä johda veritekoihin. Trisolarislaisten maailma antaa brutaaliudessaan hyvän vastakohdan romaanissa myöhemmin esiintyville korkeamman tietoisuuden yhteiskunnille.

Kun Cixin kertoi mitä ihmiskunnan yhteiskunnalle tapahtuu, kertoo Baoshu paljon siis trisoralislaisista. Trilogiassa muukalaisyhteiskunta jääkin arvoitukselliseksi samaan tapaan kuin Stanislav Lemin klassikkoscifiromaanissa Solaris (1961) tutkijoiden avaruusolennoksi tulkitsema meriplaneetta jää. Trisolariksen ja Solariksen kieliasullisesta samankaltaisuudesta voisikin päätellä, että Lemin teos on trilogian esikuva. Baoshu ehkä hieman pilaa trisolarislaisten arvoituksellisuutta: heidät voi liian helposti tulkita nykyihmisen vertauskuvaksi, esimerkiksi pilvilaitteesta tulee mieleen älypuhelin sovelluksineen. Kuin paikatakseen vähentämäänsä arvoituksellisuutta Baoshu viittaa muihin, paljon oudompien olentojen maailmoihin:

”Oli energiameren yllä liekehtiviä feenikslintuja, oli meren syvyyksissä saaria kiertäviä pimeyden lohikäärmeitä, ja oli kukkiin kätkettyjä valtakuntia, jotka leijuivat ikuisesti taivaalla” (s. 169).

Baoshu jatkaa monia Cixinin trilogian pienimpiäkin yksityiskohtia, esimerkiksi toisen osan aloittavaa muurahaisen näkökulmaa, jota Cixin hyödynsi laajemmin romaanissaan Muurahaisia ja dinosauruksia (2010). Mutta Baoshun teksti on niin ilmaisuvoimaista, että ei haittaa, vaikka ei olisikaan lukenut alkuperäisiä romaaneja:

”Suuri silmä oli lennättänyt hänen ajatteluelimensä neljänkymmenen miljardin rakennemitan päähän Tähtisyvänteen alle Tuhannen ulottuvuuden palatsiin” (s. 195).

Myyttinen, runollinen ja tieteelliseltä tarkkuudelta kuulostava aines yhdistyvät Baoshun tyylissä, jonka kääntäjä Rauno Saunio on onnistunut hienosti välittämään suomalaiselle lukijakunnalle.

Rikkaan ja mielikuvituksellisen kielensä takia saatan pitää Täydellisestä uudesta maailmasta jopa Cixinin alkuperäisiä teoksia enemmän. Kaikesta huolimatta voisi olla mielenkiintoista, jos Cixin kirjoittaisi jatko-osan trilogialleen, sellaisen, joka ei ottaisi Baoshun romaanin tapahtumia ollenkaan huomioon ja myös tekisi ne mahdottomiksi.

 

Baoshu: Täydellinen uusi maailma (观想之宙). Suom. Rauno Sainio. Aula & Co. 2025, 314 s.

Tomi Sirviö on runoilija ja kirjoittamisen väitöstutkija Jyväskylän yliopistosta