RISTO NIEMI-PYNTTÄRI Salman Rushdie kirjoitti Guardianin (18.8.2012)  klassikko-sarjaan esseen Kazuo Ishiguron Pitkän päivän ilta -romaanista.  Rushdie käsittelee teosta hovimestari -hahmon kannalta: siis tuon perienglantilaisen figuurin, butlerin kannalta. Tuohon hahmoon kiteytyy paljon aina Jeevesin neuvokkuudesta, Kahden kerroksen väen välillä operoivaan butleriin tai toteamukseen ”hovimestari on murhaaja”. Rushdie tuo esseessään esiin myös teeman, joka liittyy Ishiguron eleettömään tyyliin, hovimestarin eleettömyyteen ja taitoon pitää mielen kuohunnat pinnan alla.

Kokonaiskuva romaanista on hahmotettu hyvin Paronitar puussa -blogissa. Ishiguron romaanin päähenkilö on ikääntyvä hovimestari, joka palveltuaan koko ikänsä toisia, joutuukin kohtaamaan itsensä ja elämänpelkonsa. Hän käy lomamatkallaan tapaamassa entistä taloudenhoitajatarta, pyytäen tätä palaamaan töihin. Mutta naisella on toisenlainen asenne  elämään: uuteen elämään hän kutusuu hovimestariakin, mutta tämä ei uskalla.  Kaikki tapahtuu eleettömästi. Onkin yllätys, että kohta hovimestari tavataan valittamassa elämäänsä tuntemattomalle kuulijalle.

”Nimenomaan romaanin vähäeleisen pinnan alla vaikuttava turbulenssi on yhtä valtava kuin hitaasti etenevä, ja Pitkän päivän ilta on tosiasiassa käänteisversio niistä fiktiivisistä malleista, jotka se ensin näyttää torjuvan.  Kuolema, muutos, tuska, pahuus tulevat viattomaan Woodehouse-maailmaan.” kirjoittaa Rushdie.

Ishiguron romaanin eleetön tyyli ja hovimestari-figuurin vähäeleisyys huipentuu kysymykseen ylevästä suuruudesta.  Rauhallinen ja vähäeleinen pinta antaa aavistaa suuret voimat, joita pinnan valla vaikuttaa – tämä on itseasiassa klassinen ylevän määritelmä. Hovimestari itse katsoo, että Greatness on nimenomaan englantilainen saavutus. Lomamatkallaan hän näkee maalaismaisemissa on sellaista suuruutta, mikä amerikkalaisista maisemista puuttuu. Samoin hänen mielestään mannereurooppalaisilla on taipumus ”kirkua ja säntäillä” pikkuasioiden vuoksi koska heillä ei ole hovimestaria. Näin siis hovimestari on hahmo, jolla on hallussaan ”greatness”.

Suuri kauneus,  vähäeleinen meren pinta joka antaa aavistaa syvyyden turbulenssit,  voidaan nykyään nähdä myös traumana. Hovimestarin kokema ”greatness” ja eleetön ylevä tyyli antaa mahdollisuuden lähestyä elämättä jääneen elämän kysymystä aivan toisin kuin pelkkänä pelkuruuden kuvana.

Niin, onhan Ishiguro japanilaissyntyinen kirjailija – ja vähäeleinen suuruus lienee hänelle tuttua.