TOMMI USCHANOV

Kiitos tästä. Muutama kommentti:

1)

Se, että käännös on ”paikoin liiankin kirjaimellinen”, selittyy merkittävässä määrin juuri yllä mainitulla Eklöfin ruotsinnoksesta nousseella jupakalla, jota seurasin tiiviisti. Se kävi Ruotsissa kuumimmillaan täsmälleen samaan aikaan, kun olin viimeistelemässä omaa käännöstäni. Ja pelko, että minua syytettäisiin liiallisten vapauksien ottamisesta Eklöfin ilmeisen epäonnistuneen käännöksen tapaan, sai minua useissa kohdissa muuttamaan omaa linjaani kirjaimellisuuden suuntaan. Halusin olla mieluummin liian kirjaimellinen kuin liian epäkirjaimellinen. Mutta Eklöf-jupakka ei tietenkään ollut asia, johon itse käännöksessä olisi ollut kääntäjän millään tavoin korrektia viitata omien käännösratkaisujensa motivoijana.

2)

En vielä tämän arvostelun luettuanikaan tiedä, mikä olisi parempi unpredictability-sanan käännösvastine kuin ”ennakoimattomuus”. Minulle ennakoimattomuus ja arvaamattomuus ovat toistensa kanssa synonyymisiä (mistä myös Kielitoimiston sanakirja on samaa mieltä). Mutta kumpikaan näistä sanoista ei minun kielikorvani mukaan liity mitenkään yksipuolisesti vain siihen, että ”on impulssien vietävissä, eikä tiedä itsekään mitä tekee”. Varsinkaan kun ennakoimatonta ei Snyderin mukaan ole vain se yllä mainittu algoritmejä pakeneva ihmisyksilöiden käytös, vaan myös historia (esim. s. 123, 133), olosuhteet (s. 125); ennakoimattomuus ei ole pelkästään jotain, joka luodaan itse, vaan myös jotain joka löydetään maailmasta (s. 250).

Ehkä kielikorvaani on tässä vaikuttanut se, etten varsinaisesti usko vapaaseen tahtoon (vaikka en toisaalta ole aktiivisesti uskomattakaan siihen). Ihmiskuvani on jolleenkin spinozistinen: en toisin sanoen ole varma, ettemmekö me kaikki yhtäläisesti ole koko ajan impulssiemme vietävissä. Tällöin minusta saattaa olla leimallisen vaikeaa ajatella, että tilanteita joissa näin tapahtuu on vain jokin rajattu joukko. Tämä itse asiassa on asia, joka nousi käännökseni editointikokouksessa jopa esiin kustannustoimittajan kanssa. Kun sanoin, että minulle tämä kirja oli jotain täysin päinvastaista kuin Eklöfille – siis kirja, jonka kanssa olin käytännössä koko ajan nimenomaan samaa mieltä –, niin minut yksityishenkilönä hyvin tunteva kustannustoimittaja kysyi, että eikö vähintään siinä ole kuitenkin merkittävä ero, että minun ihmiskuvani on spinozistinen ja Snyderin selvästikään ei. Myönsin asian todella olevan näin.

Kolmen ensimmäisen konsultoimani sanakirjan mukaan unpredictable on ’arvaamaton, yllätyksellinen’; ’(ennalta) arvaamaton, aavistamaton’; tai ’arvaamaton, aavistamaton, ailahteleva’. Näistä ”aavistamaton” ei mielestäni sovi, koska aavistamattomuus yhdistyy useammin aavistajaan kuin aavistamisen kohteeseen: adjektiivia ”aavistamaton” käytetään arkikielessä yleisimmin sellaisissa ilmaisuissa kuin ”pahaa aavistamaton”. ”Yllätyksellinen” taas ei mielestäni sovi, koska mm. esteettisen arvioinnin yhteydessä siihen sisältyy positiivinen arvolataus: kun Snyder esimerkiksi toteaa, että ”[s]e, mitä kirjoitan, on ennakoimatonta” (s. 119), niin kuulostaisi itsekehulta, jos hän sanoisi kirjoittamansa olevan ei ennakoimatonta vaan yllätyksellistä. Lisäksi eri ihmisille hyvinkin erilaiset asiat ovat esteettisesti yllätyksellisiä, toisella tavalla kuin mihin Snyderin unpredictable viittaa.

3)

”Kieltämättänäiltä (sic) kaikilta mobilisaatio on estetty, mutta he eivät ole fyysisesti likkumattomia (sic) sanan yleisimmässä merkityksessä.” Kyllä, mutta kun Snyder itse määrittelee oman käsitteensä käyttäessään sitä kirjan alussa ensimmäisen kerran, hän sanoo, että liikkuvuus on yhtä kuin ”kyky liikkua tilassa ja ajassa arvoja seuraten” (s. 17). Koska fyysinen liike on hänelle itselleen tällä tavoin etualalla, käsitettä ei mielestäni olisi voinut kääntää muutoin kuin sanalla, jonka merkityssisällössä fyysinen liike on samalla tavoin ensisijaisessa asemassa.

Mutta tämän lisäksi on vielä toinenkin näkökohta. Eräs Snyderin käsitteeseen erottamattomasti kietoutunut merkitysvivahde koskee sitä ilmiötä, jolle suomen kielessä on jo kauan ollut vakiintuneena ilmaisu ”sosiaalinen liikkuvuus”. Sosiaalinen liikkuvuus on itse asiassa se ei-fyysinen liikkuvuuden muoto, joka Snyderin termissä on kenties jopa tärkeimpänä läsnä; ja sitä on nimitetty suomen kielessä liikkuvuudeksi jo vanhastaan. Ja sosiaalisen liikkuvuuden puute liittyy keskeisesti myös mm. yllä mainittuihin työttömiin, vaikka heidän fyysistä liikkumistaan ei sitten olisikaan millään tavoin estetty.