VESA LAHTI

”Enää en sano mitään. Mitä enemmän sanoja latelen, sitä vähemmän tulen sanoneeksi. Minusta tuntuu, etten ole vielä edes käynyt käsiksi niihin seikkoihin, joilla todella on merkitystä. Se lienee vain luonnollista. Monia asioita jää sitä paitsi sanomatta. Luonnollista kai sekin. On kirjallisuusmaailman yleisesti tunnettu lainalaisuus, ettei kirjailija voi itse tiedostaa teostensa arvoa. Tämä totuus minun on vain hyväksyttävä, niin paljon kuin se kirveleekin. Olin typerä elätellessäni omakohtaisia odotuksia siitä, millaisia vaikutuksia teokseni saisi aikaan. Suurin virhe oli mennä puhumaan noista vaikutuksista ääneen.” (43)

Osamu Dazain (1909–1948) romaani Narrin kukkia julkaistiin jo vuonna 1935. Teosta on luonnehdittu omaelämäkerrallisena, koska esimerkiksi suomentaja Saku-Petteri Urpo kirjoittaa teoksen jälkisanoissa Dazain epäonnistuneesta kaksoisitsemurhasta vuonna 1930. Kirjan tapahtumat keskittyvät pääosin yhteen sairaalahuoneeseen, jonne päähenkilö Yôzô Ôba, jota voisi luonnehtia Dazain fiktiiviseksi alter egoksi, on päätynyt hukuttautumisyrityksensä jälkeen. Hänen luonaan vierailee joukko ystäviä ja sukulaisia, poliisikin. Varsinainen traaginen tapahtuma jää varjoon hänen ystäviensä tarinoidessa ja yrittäessä viihdyttää masentunutta Ôbaa. Pelataan korttien lisäksi outoa varjoleikkiä. Keskustelu on pinnallista, mutta syvemmällä piilee jotakin. Huumorin taakse kätkeytyy jotain merkityksellistä.

Kosuge oli palannut talvilomien ajaksi kotikonnuilleen, mutta oli Yôzôn tapauksesta kuultuaan hypännyt pikimmiten pikajunan kyytiin. Vierailijat siirtyivät käytävän puolelle keskustelemaan.

”Sinulla on nokea naamassa.”

Hida purskahti siekailemattomaan hohotukseen ja osoitteli Kosugen nenää, jonka alle junan noki oli jättänyt ohuen kuorrutteen.

” On vai?” Kosuge vetäisi hätäisesti nenäliinan povitaskustaan ja alkoi pyyhkiä nenänalustaansa.

”No, miten on. Miltä tilanne vaikuttaa?”

” Ai Ôban suhteen? Kunnossa näyttäisi olevan.”

” Vai niin… Jaaha, lähtikö?” Kosuge tyrkkäsi ylähuultaan Hidan nähtäväksi.

” Lähti, lähti. Siellä teillä päin taitaakin olla käynnissä melkoinen mylläkkä.”

” Jep. Enemmän kuin melkoinen. Meno oli kuin hautajaisissa”, Kosuge vastasi nenäliinaa povitaskuunsa tunkiessaan.

” Onko joku perheen edustaja tulossa?”

” Vanhempi veli. Isäukko kylläkin sanoi, ettei maksa vaivaa.”

” Aikamoinen skandaali”, Hida mutisi kädellään matalaa otsaansa painaen.

” Onkohan Yô-chan oikeasti kunnossa?”

” Hän oli yllättävän rauhallinen. Mutta se nyt ei ole mitään uutta.” (17)

Narrin kukkia edelsi Dazain ehkä tunnetuinta teosta Epäkelpo ihmiseksi (1948), jota kirjailija Harry Salmenniemi suosittelee luettavaksi yhdessä tämän teoksen kanssa esseessään Helsingin Sanomissa 10.01.2026. Salmenniemi kuvaa jälkimmäistä teosta, kuinka sen henkilöt ikään kuin ajelehtivat tapahtumien keskelle. Samaa voi sanoa Narrin kukista, jota voisi luonnehtia myös pienoisromaaniksi tai pitkäksi novelliksi. Kyse on myös avainromaanista, koska kirjan tapahtumat liittyvät olennaisesti Dazain omaan henkilöhistoriaan. Erityistä teoksessa on kerrontatyyli, jossa minäkertoja puuttuu tapahtumien kulkuun ja hahmottuu tavallaan yhdeksi huoneeseen kokoontuneista ihmisistä. Toisaalla kerronta huojuu myös kolmannessa persoonassa haastaen lukijan mukaan draaman juoneen. Ratkaisematta jää, mitä päähenkilö kätkee sisälleen ja millaisia kärsimyksiä hän kokee. Näennäisesti kepeän keskustelun ja tekstin alla kulkee vahvempi virta, jonka juoksuun imeytyminen vaatii lukijalta tarkkaa lukemista. Periaatteessa teoksen henkilökuvaukset jäävät jokseenkin pinnallisiksi ja vain muutamat häivähtävät kohtaukset paljastavat oleellisen. Sairaalahuoneessa käytyjen keskustelujen perusteella minusta tuntui, että tekstin voisi adaptoida vallan oivalliseksi näytelmäksi. Dazai pohtii kertomuksensa myötä myös kirjallisuutta ja kirjoittamisen merkitystä.

”Etten vain olisi pelkkä kolmannen luokan kynäilijä? Innostus taisi nousta suoraan päähäni: Tarkoitukseni oli turvautua panoraamakuvaukseen, niin vieraita kuin moiset tyylikeinot minulle ovatkin; ja tässä sitä nyt ollaan. Vaan ei, varropa hetkinen. Olen ollut sen verran kaukaa viisas, että minulla on takataskussa juuri sopiva fraasi tällaisen kömmähdyksen varalle. Se kuuluu näin: kauniista tunteista kumpuaa huonoa kirjallisuutta. Toisin sanoen ylimitoitettu haltioitumiseni osoittaa, ettei sydämeni ole sentään läpeensä mätä. Siunattu se mies, joka on mennyt nämä sanat keksimään! Ne tulevat totisesti tarpeeseen, ja kuitenkin kirjailija voi hyödyntää niitä elämässään vain yhden kerran. Niin se vain tuntuu olevan. Sanat menevät kertaalleen täydestä. Mutta jos lasket niiden varaan vielä toisen tai kolmannenkin kerran, jos otat ne kilveksesi, niin silloin sinulle ei varmastikaan kunnian kukko laula” (28)

Suomentajan jälkisanoissa teoksesta löytyy Dazain Yasunari Kawabatalle lähettämä katkeran sävyinen kirje, jossa Dazai purkaa tuntojaan syrjäyttämisestään maineikkaan Akutagawa -kirjallisuuspalkinnon jakamisessa. Tämä teksti taustoittaa hienosti Dazain Narrin kukissa esittämää kirjailijan epätoivoa ja olemassaolon häilyvyyttä. Samalla lukijalle avautuu uusi näkökulma teoksen teemoihin Dazain vuodatuksen perusteella. Suomentaja Saku-Petteri Urpon käännös toimii ja heijastaa hienosti jo lähes sata vuotta sitten kirjoitetun teoksen maailmaa ja japanilaista kulttuuria. Dialogi on sujuvaa, kuin tässä päivässä tapahtuvaa. Kaikessa katkeruudessaan Dazai taitaa myös huumorin eri sävyt.

”Kuunnelkaamme me puolestamme mieluummin aaltojen kohinaa ja lokkien huutoja, Ja palauttakaamme sitten nämä neljä päivää mieleemme viimeistä yksityiskohtaa myöten. Joku itseään realistiksi tituleeraava saattaisi väittää, että nämä neljä päivää ovat olleet pilakuvia pullollaan. No, siihenpä annan seuraavanlaisen vastauksen: Siinäkin on pilakuvan aineksia kerrakseen, kun saa käsikirjoituksensa takaisin suurten mustien rinkuloiden koristamana, ikään kuin kustannustoimittaja olisi laskenut sen pannunaluseksi pöydälleen.” (94)

Osamu Dazai: Narrin kukkia. Suom. Saku-Petteri Urpo. Sammakko, 2026. 117 s.

Vesa Lahti on runoilija, kirjoittamisen ja kääntämisen tutkija, tohtori Jyväskylän yliopistosta