VESA LAHTI

”Nyt hämärtää. Jokainen mukulakivi, aasi, hanhi ja hanhenmarjakatu on muuttunut hämärän valtaväyläksi, ja hämärän ja juhlallisen tomun, ja yön pimenevän ensilumen ja lintujen unen, jotka ajelehtivat tämän rakkauden tyyssijan elävän hämärryksen alitse ja sen halki…Llagerubb on iltahämärän pääkaupunki.” (107)

Llagerubb on kuvitteellinen walesilainen kaupunki (paikoin puhutaan myös kylästä). Moni tutkija on yrittänyt paikannuttaa tapahtumia pariinkin kirjailija Dylan Thomasin henkilöhistoriaan liittyvään nimeen Etelä Walesissa, mutta sillä lienee tuskin suurtakaan merkitystä itse universaaliin kertomukseen nähden. Llagerubb vaikuttaa aivan walesilaiselta paikannimeltä, mutta luettuna lopusta alkuun sanasta löytyy englantilainen sanaleikki. Kaupunki sijaitsee meren ja vuoren välissä ja vuorenrinteellä sijaitsee Maitometsä. Pääosa teoksen tapahtumista paikantuu kaupungin taloihin: täyshoitolaan, maitomiehen ullakolle, koulutaloon, hautausurakoitsijan taloon, kuunaritaloon, lihakauppiaan taloon, merenkulkijan kapakkaan. Liikutaan muun muassa Kruunajaiskadulla, Aasinkadulla ja Simpukkakujalla. Metsään poiketaan lemmenseikkailuihin tai lausumaan loitsuja.

Poesian julkaisema walesilaisen kirjailijan Dylan Thomasin (1914–1953) Maitometsässä (Under Milk Wood, 1954) oli eräs hänen lyhyen elämänsä viimeisiä teoksia. Kirjan lopusta löytyvästä toimituksellisesta huomautuksesta käy ilmi, että ”Suomenkielinen Maitometsässä –kuunnelma kantaesitettiin Anselm Hollon suomentamana Yleisradiolla 11.3.1968, ohjaajanaan Pekka Louhela.” Tämä teos käsittää juuri kyseisen Hollon suomennoksen. Käännöksen on tarkastanut ja päivittänyt kirjan toimittanut Ilja Lehtinen. Alun perin kyse oli BBC:n tilaustyöstä Thomasilta.

Henkilöistä ja äänistä

Kaupungin värikkäät henkilöt ja heidän tarinansa muodostavat koko teoksen sokerin ja suolan. Ääneen pääsee kuusikymmentäseitsemän erilaista henkilöä. Ensimmäinen ja toinen ääni ottavat kertojan roolit. Menoon yltyvät joukko lapsia ja lukuisa joukko kyläläisiä. Hulvaton äänten vyöry ja hulabaloo kiihtyy aika ajoin vallattomaan rytmiin.

HERRA PRITCHARD

Mun täytyy laittaa yrttiteetä, siin ei oo parkkihappoa.

HERRA OGMORE

Ja syödä yks terveellinen hiilikorppu.

HERRA PRITCHARD

Sitten mä saan polttaa yhden piipullisen astmatupakkia.

ROUVA OGMORE-PRITCHARD

Mutta muistakin mennä ulos halkoliiteriin.

HERRA PRITCHARD

Ja pyyhkiä pölyt olohuoneesta ja panna DDT-pulveria kanarialintuun.

HERRA OGMORE

Mun täytyy ottaa kumihanskat ja tutkia onks meidän palatsikoiraan tullu kirppuja.

HERRA PRITCHARD

Mun täytyy pyyhkiä pölyt sälekaihtimista ja sitten vetää ne ylös.

ROUVA OGMORE-PRITCHARD

Ja ennen kuin päästät auringon sisälle muistakin katsoa että se pyyhkii jalkansa. (25)

Koko ajan ensimmäinen ja toinen ääni kommentoivat tapahtumia ja ikään kuin jakavat puheenvuoroja. Liikutaan hyvin bahtinilaisessa maastossa, vaikkakaan kyse ei ole perinteisestä polyfonisesta romaanista. Thomasin alaotsikko teokselleen olikin A Play for Voices. Ehkäpä teoksen voisi mieltää myös intertekstuaalisuutena sen kielellisten ansioiden perusteella. Lukija löytää helposti yhteyksiä esimerkiksi Edgar Lee Mastersin teokseen Spoon River antologia, jossa toki proosallisuus toimii vahvempana elementtinä. Jos menemme ajassa vielä kauemmaksi, niin yhteyksiä löytyy esimerkiksi William Shakespearen näytelmään Kesäyön unelma, jonka tapahtumat sijoittuvat niin ikään metsään, yölliseen sellaiseen. Tuo metsä on Maitometsän tapaan täynnä unenomaista erotiikkaa, halua, rakkautta ja väkivaltaakin.

HERMIA.

Kun muikistelen, ihastuu vaan hän.

HELENA.

Jos niin hän ihastuis mun hymystän’!

HERMIA.

Kiroan häntä, lemmellä hän kostaa.

HELENA.

Rukoillen lempensä jos voisin nostaa!

HERMIA.

Jos kuinka häntä vihaan, hän mua ihaa.

HELENA.

Jos kuinka häntä lemmin, hän mua vihaa.

HERMIA.

Mun vikani ei ole hupsuus tuo.

HELENA.

Kauneutes vaan; se vika mulle suo!

William Shakespeare, Kesäyön unelma. Paavo Cajanderin suomennos ilmestyi v. 1891.

Jos menemme edelleen ajassa taaksepäin, niin päädymme antiikin Kreikkaan, jossa tragedioissa kuorolla oli merkittävä rooli. Thomasin ääninäytelmän henkilöt voi kuulla myös moniäänisenä kuorona, tosin nämä eivät esiinny eläinten hahmoissa, vaikkakin eläimistä ja ihmisistä puhutaan metaforan keinoin. Laulujen aiheetkin ovat ihmisistä, eivät jumalista tai tarujen sankareista. Kreikan sana khoros on alkuaan tarkoittanut tanssitannerta ja melkoiset tanssithan Dylan Thomas nostaa pystyyn. Kirjasta löytyy neljä laulua: Kapteeni Katin laulu, Polly Garterin laulu, Koululaisten laulu ja Herra Waldon laulu. Nämä on lisätty teoksen loppuun otsikolla ”Liite: laulujen vaihtoehtoiset suomennokset /Anselm Hollo.” Tämä johdatteleekin meidät Bertolt Brechtin eeppisen teatterin pariin, sillä lienee sangen selvää, että Maitometsässä on paljon velkaa myös Brechtille, koska tämän näytelmissä Thomasin kuunnelman tapaan kertojalla ja kuorolla oli merkittävät roolit, unohtamatta laulua ja musiikkia.

Kapteeni Katin laulu (s. 73–74)

Johnnie Tulus Ja Flossie Viulu

heill´ oli vauva ja sen kehtona kiulu

Flossie Viulu ja Johnnie Tulus

yks painoi sen upoksiin yks veti sen ulos.

Nyt on mun vuoro sanoi Flossie Viulu

anna jo tänne se vauvan kiulu

ja nyt on mun vuoro sanoi Johnnie Tulus

ottaa korvasta ja vetää se ulos.

Johnnie Tulus ja Flossie Viulu

heill´oli vauva ja sen kehtona kiulu

yks painoi sen upoksiin yks veti sen ulos

ja oltta ja viinaa se joi kuin uros

sillä Johnnie Tulus ja Flossie Viulu

tiesivät että vauvan nielu

on kuiva kun sen kehto on kiulu. (158)

Tullessamme lähemmäksi tätä päivää samankaltaisuutta on havaittavissa myös George Saundersin romaanissa Lincoln bardossa. Kirjoitin Maailmankirjoihin teoksesta näin: ”Saundersin tekstissä raikuvat samanaikaisesti karnevalistinen nauru ja henkilöhahmojen traagiset edesottamukset. Teoksen henkilöt ovat aaveita, haamuja tai paremminkin henkiä, jotka liikkuvat kuolemanjälkeisessä välitilassa, buddhalaisuuden bardossa.” (Jälkimaailmassa 9.11.2018) Thomasin henkilöt vai pitäisikö sanoa heidän varjoisat äänensä ovat samalla kertaa lihallisia ja hengettömiä haamuja, jotka liihottelevat paikasta toiseen aineettomien henkiensä siivillä. Maitometsään voisi hyvällä syyllä yhdistää myös menippolaisen satiirin, jolle oli ominaista puhe- ja kerrontajaksojen jaksottaminen ja puhekielisyyden korostaminen. Maitometsässä satiirin kohteiksi joutuvat kaupungin omaperäiset ihmiset, mutta kuitenkin hyvässä ja ymmärtävässä hengessä. Tämä on heidän maailmansa, tähän he ovat tottuneet, tänne he syntyvät ja tänne he kuolevat.

Kielestä ja käännöksestä

FIRST VOICE

” Captain Cat, as his window thrown wide to the sun
and the clippered seas he sailed long ago when his eyes
were blue and bright, slumbers and voyages, ear-ringed
and rolling, I Love You Rosie Probert tattooed on his
belly, he brawls with broken bottles, in the fug and
babel of the dark dock bars, roves with a herd of short
and good time cows in every naughty port and twines
and souses with the drowned and blowzy-breasted dead
He weeps as he sleeps and sails” (68)

ENSIMMÄINEN ÄÄNI

“Kapteeni Katti uinuu ja matkustaa ikkunansa ääressä, joka on
avoinna aurinkoon ja niille klippereiden kyntämille merille joita
hän purjehti kerran, kauan sitten, kun hänen silmänsä olivat
kirkkaat ja siniset; kultarengas korvannipukassa, ”Minä rakastan
sinua Rosie Probert” tatuoituna mahanpintaan, hän huojuu ja
tappelee teräväsärmäinen pullonkaula kourassaan pimeiden tok-
kabaarien savussa ja hälinässä; maleksii jokaisen syntisen sata-
man kaduilla, saattueenaan kokonainen lauma hilpeitä hiehoja,
ja makaa ja ryyppää hukkuneiden ja turpearintaisten vainajien
kanssa. Ja kun meri laivaa viskaa, ukko unessa pitskaa.” (96)

Kuten tästä katkelmasta käy ilmi, niin Thomasin kääntäminen suomen kielelle on ollut todella haastavaa. Ansel Hollo suoriutuu tehtävästä varsin kunniakkaasti. Kokonaisuutena teos sisältää idiomeja, sanaleikkejä ja Thomasin keksimiä uudissanojakin. Oman mausteensa käännöstyöhön tuo tekijän tuottama rytmillisyys, sanojen sekä lauseiden vastustamattomasti vyöryvä virta. Hollo tavoittaa hienosti Thomasin rytmin, vaikka joutuukin lisäämään sanoja löytääkseen oikean sävyn. Ensi näkemältä tuntuisikin kuin Hollo olisi runsassanaisempi, mutta vaikutelma hämää, sillä alkuperäisessä sanoja on 87 ja Hollon suomennoksessa 80. On tietysti selvää, että englanninkielisessä tekstissä artikkelit ja prepositiot muodostavat suurehkon osan sanoista. Minua viehätti parikin kohtaa, esimerkiksi sana ”pitskaa”, joka merkitsee itkemistä. (weeps). Myös ”tokkabaari” on hieno oivallus, koska sanakirjojen mukaan se merkitsee pientä kahvilaa tai baaria, mutta alkuperäistä tekstiä myötäillen liittyy aiheeseen eli satamaan, telakoihin (dock bars). On myös huomattava, että käännöksen on tarkastanut ja päivittänyt Ilja Lehtinen, joten varmuudella ei voi sanoa, millaisia muutoksia Hollon suomennokseen on tehty. Olisin lukenut kovin mielelläni sinänsä ansiokkaasta jälkisanat-osiosta muutaman kommentin myös juuri tästä työstä. Kai Ekholm kirjoittaa Hollon elämäkerrassa Beatnik planeettamatkalla tämän runokäsialasta: ”Hollo on hienomekaanikko ja koruompelija. Hän ei kirjoita sanoja, runot ovat vastauksia maailman villeyteen. Ne ovat sanojen muodon saaneita hermosignaaleja. Ne ovat avaruudesta siepattuja sanoja…Olen vaikuttunut Hollon kielentajusta ja siitä maailmanluokan tesauruksesta, jota hän niin suvereenisti käyttää. Runoilija ei vain poimi käyttöönsä sanoja, hän orastaa niitä. nostaa kumollaan olevia vanhoja sanoja pystyyn, pyyhkii niistä saven ja sammalen ja valaa niihin itsetuntoa.” (79, 113) Juuri tästä on kyse myös Hollon käännöstyössä, niin mainiosti hän tavoittaa Thomasin alkuperäistekstin idean.

Kuunnelma ei ole tällä hetkellä saatavilla esimerkiksi Ylen Areenan tarjoamana palveluna, mutta se on lainattavissa esimerkiksi Jyväskylän yliopiston kirjastosta lukusalikäyttöön. Olisikin kulttuuriteko, jos Maitometsästä saisi tehtyä uuden nykytekniikalla toteutetun audiodraaman. On hienoa, että Osuuskunta Poesia on nyt saattanut Thomasin työn myös kirjalliseen muotoon, jossa tämän kirjallinen virtuositeetti nousee omaan arvoonsa. Voin suositella teosta lämpimästi kaikille Thomasin teoksista kiinnostuneille eli heittäytykää mukaan kielellisen ilotulituksen riemukaarelle.

Dylan Thomas: Maitometsässä. Suom. Anselm Hollo. Käännöksen tarkastanut ja päivittänyt Ilja Lehtinen. Osuuskunta Poesia. Helsinki, 2026. 166 s.

Dylan Thomas: Under Milk Wood. J. M. Dent & sons Ltd. London. 1954.

Ekholm Kai: Beatnik planeettamatkalla / Anselm Hollon elämä ja runot. Rosebud Books Oy, 2022

Vesa Lahti on runoilija, kirjoittamisen ja kääntämisen tutkija, tohtori Jyväskylän yliopistosta