SARA SAVOLAINEN: Epätoivottu vieras
”Viime aikoina Alex oli päätynyt niin usein huonoihin ratkaisuihin. Kaikki tuntui loksahtaneen sijoiltaan, tai kenties ongelma oli hän itse.” (176)
Alex on viettämässä kesän viimeisiä päiviä Hamptonsissa miesystävänsä Simonin luona, kunnes hän tekee huonon päätöksen ja mokaa juhlissa, jolloin Simon heittää hänet ulos. Simon käskee Alexin palata kaupunkiin, mutta Alex päättää jäädäkin saarelle. Alex uskoo Simonin ottavan hänet vielä takaisin, kunhan tämä saisi hetken omaa aikaa. Alex tekeekin suunnitelman ilmestyä Simonin loppuviikosta järjestämään Labor Day -juhlaan, uskoen tämän ratkaisevan kaiken. Tämä johtaa dominoefektin lailla Alexin huonoihin ratkaisuihin, kun hän koittaa selviytyä juhlia edeltävät päivät Hamptonsilla olemattomilla resursseilla.
Vielä ennen Simonin tapaamista Alex on tarjonnut seuralaispalveluita kaupungissa. Muut ihmiset näyttäytyvät Alexille hyödykkeinä: mitä hän voisi itse tarjota heille, jotta saisi näiltä vastaavasti haluamansa? Tähän kuvioon sopivat kaikki Alexin tapaamat henkilöt Hamptonsissa. Odottaessaan paluujunaa kaupunkiin Alex näkee asemalla joukon nuoria, jotka ovat saapuneet saarelle juhlimaan tuleviksi päiviksi. Yksi nuorista katsoo Alexia kuin tuntisi tämän ja Alex tarttuu tähän tilaisuuteen salaman nopeasti. Alex ikään kuin lähtee leikkiin mukaan ja esittää tuntevansa tämän nuoren, jolloin hän pääsee lyöttäytymään joukon seuraan. Näin Alex on saanut hoidettua itselleen tekemistä sekä mahdollisen yöpymispaikan Simonin Labor Day -juhlia edeltäviksi päiviksi.
Alexille ihmissuhteet ovat hyötysuhteita ja näytelmää:
”Helen tuijotti Alexin mekkoa. Hän kysyi, oliko mekko jonkun tietyn suunnittelijan käsialaa.
’Ei ole’, Alex vastasi. Olipa hyvinkin.
Alexin äänensävy ei osunut kohdilleen, Helen rypisti hieman otsaansa. Onneksi Simon ei huomannut mitään. Alex otti itseään niskasta kiinni, pakottautui hymyilemään.” (39)
Simonille Alex pystyi tarjoamaan kauniin nuoren naisen mallin, joka hillittynä seisoo miehen rinnalla, osaa miellyttää tätä eikä vedä liikaa huomiota itseensä. Tästä hyvästä Alex sai viettää rauhallisia päiviä saarella Simonin huomassa. Alex on tuntenut elävänsä hyvää elämää: päivät kuluvat joko rannalla tai uima-altaassa uiden, Simon on ihan mukava mies ja napsitut pillerit lieventävät olemassa olemista pyöristäen kaiken kulmia. Mutta onko tämä todella elämää, jota Alex tahtoo elää?
Lukija ei saa paljoa tietää Alexista. Tämän käytöstä ohjaa mukautuminen ja sopeutuminen uusiin tilanteisiin ja oman edun edistäminen. Alex sanoo tahtovansa vakaata ja turvallista elämää Simonin kanssa, mutta kuitenkin Alexin käytös jatkuvasti säröilee ja hän tekee tavoitteisiinsa nähden huonoja päätöksiä. Simonilta Alex saa kalliita vaatteita ja laukkuja, rauhallista elämää Hamptonissa. Tätä Alex sanoo tahtovansa ja silti hän jatkuvasti tahtoo käyttäytymisellä rikkoa rikkaan yläluokan hillittyä ilmapiiriä:
”Alex hymyili hänelle. Tunsi tutun väristyksen, huimaavan levottomuuden, jonka vallassa hän tarkkaili itseään ja odotti, mitä seuraavaksi tekisi.
’Menen jos sinäkin menet’, Alex sanoi. Huonoilla ideoilla oli oma heltymätön logiikkansa, eteenpäin puskeva vimma, joka oli kuvottava mutta myös juuri oikea.” (53)
Alex on jatkuvasti ulkopuolinen ja epämieluisa vieras joukossa. Kauniina nuorena naisena hän saattaa kelvata koristeeksi, kunhan hän pysyy hiljaa ja porvarillisen hillittynä. Pienikin särö sopivaksi ajatellussa käytöksessä korostaa Alexin ulkopuolisuutta ja tekee tästä ei-halutun. Alex ei tunnu osaavan pitää illuusiota yllä.
Huonot päätökset ajavat Alexia jatkuvasti syvemmälle ahdinkoon. Bilettävien nuorten mökistä ei löydykään yöpaikkaa kuin yhdeksi yöksi, sillä Alex on päätynyt nukkumaan yönsä väärässä sängyssä. Näin juhlia edeltävät päivät ovat Alexille jatkuvaa selviytymistä hetkestä toiseen. Hän ei koskaan tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu tai missä viettää yönsä, ja yrittää parhaansa mukaan löytää itselleen suotuisan paikan viettää aikaa.
Alexin virheet eivät koidu vain hänen kohtalokseen, vaan hän levittää tuhoa ympärilleen, minne meneekään. Näin hänen lähellään olevat ihmiset joutuvat myös kärsimään.
Cline jatkaa sivuten Tytöt-kirjasta tuttua tyttöyden ja naiseuden teeman käsittelyä uusimmassa kirjassaan:
”Kuin sitruunakaramelleja mutta pinkkejä, terälehdellisiä, sokerin haalistamia. Alex ravisteli rasiasta yhden kämmenelleen, pani sen suuhunsa, imi ja siirteli poskesta toiseen. Mikä teki niistä niin houkuttelevia? Ne olivat niin siroja ja tyttömäisiä mutta samalla jotenkin groteskeja, kuin pienet pahanlaatuiset kasvaimet.” (150–151)
Vieraassa Alexin ympärillä pyörinyt tyttöjen ryhmä häilyy vain taustalla, se on enää vain hänen menneisyyttään ja ohjenuoria elämää varten. Kaupungin tytöiltä Alex on oppinut miten lähestyä miehiä ja olla heidän seurassaan, miten saada haluamansa ja miten varastaa muilta ihmisiltä vain vähän, niin etteivät nämä ihmiset kuitenkaan katko välejä tyttöön. Tyttöihin verrattuna Vieraan kokonaisuus on eheämpi ja hallitumpi.
Cline piirtää jännittävää tunnelmaa koko kirjan läpi: Alexin harkintakyky pettää koko ajan ja lukija ei voi kuin odottaa kuinka syvälle Alex joutuu ongelmissaan. Kun hän yrittää selvitä juhlia edeltävät päivät saarella, on hänen perässään myös Dom kaupungista. Myös Domin suhteen Alex on mokannut pahasti itsehillinnän pettäessä. Dom yrittää jatkuvasti saada Alexia kiinni puhelimella. Alexin onneksi – tai ahdistukseksi – hänen puhelimensa ei toimi ja hän saa sen päälle vain hetkittäin. Vaara kuitenkin häilyy kaiken yllä jatkuvasti.
Cristina Sandu on moitteettomasti ja sujuvasti suomentanut Vieraan.
Emma Cline: Vieras (The Guest). Suom. Cristina Sandu. Otava 2023, 269 s.
Sara Savolainen on kirjallisuuden maisteri Jyväskylän yliopistosta.
Vastaa