RISTO NIEMI-PYNTTÄRI

Hullu kuningas puussa on irlantilaisen koomisen proosan klassikko. Se on hauska teos ja kielellisesti pitelemätön. Se on myös eri aikoina erilainen: osa vitsailusta tuntuu vanhentuneelta, muuten nautittavaa luettavaa riittää.

Flann O’Brienin edellinen suomennos Kolmas konstaapeli, myös Kristiina Drewsin suomentamana vuodelta 1988. Se on myös erittäin pidetty, ja monen lempikirja.

Romaanin kertoja on irlantilaisen kirjallisuuden opiskelija Dublinissa 1930-luvulla. Häntä ei luennoilla näy, hän kuluttaa aikaa huoneessaan, nukkuu, tupakoi, ajattelee asioita ja kirjoittaa. Ulkonaisesta laisuudesta huolimatta hän laatii huimaa käsikirjoitusta: At Swim-Two-Birds, suomennettu nimellä Hullu kuningas puussa. Romaani koostuu tekstiotteista, opiskelijaelämästä, ja kahdesta tai kolmesta tarinamaailmasta.

Hän viettää usein aikaansa yliopistolla, tapaa vanhoja kavereita, joiden kanssa lähtee pubiin hörppimään portteria. Vain sivulauseessa mainitaan, että hän hakee palautetta teksteihinsä. Aivan kuin huomaamatta kertoja lukee käsikirjoitusta ystävilleen, ja joskus tekstinippu saattaa illan tuoksinassa kadota.

Voisiko teoksella olla kolme eri aloitusta, pohtii opiskelija, jospa niistä kukin pyrkisi aloittamaan oman tarinamaailmansa.

Aluksi Pukka, eräs paholaissuvun jäsen, heräilee korpimajassaan. Hän ehtii tositoimiin ja näyttää verbaalisen voimansa vasta romaanin loppuvaiheen korttipelissä.

Kolmannen aloituksen tekee Irlanti -tarujen sankari, Finn. Kansallissankari ei O´Brienin kuvaamana ole järin älykäs. Mutta ahteriltaan hän on valtava. Kerrotaan että hänen perseensä oli muinoin tukkinut vuorensolan, ja pelastanut Irlannin koska vihollinen ei päässyt etenemään.

Finn on yhtä lavea myös kielenkäytössä; hänen kertoessa tarinaan tulee usein eräänlaista ummetusta. Varsinkin romaanin nimitarina hullusta kuninkaasta puussa venyy liian pitkäksi. Se tuntuu paranevan vasta keskeytysten, ja toisten nokkelasti tekeminen kommenttien myötä.

Toinen aloitus on vahvin, siinä syntyy Furriskey. hän on valmiiksi 25 -vuotias. Ja:

”putkahtanut maailmaan varustettuna muistilla, vailla henkilökohtaista kokemusta sitä tukemaan.” (16). 

Furriskeyn tarinamaailmassa henkilöhahmot pyrkivät olemaan ”eläviä”, siksi jotkut heistä syntyvät aikuisina ja ilmestyvät ihmeissään paikalle. Romaanin parhaat jaksot perustuvatkin tämän oivalluksen monipuoliseen kehittelyyn. Parasta on kun henkilöt vapautuvat myös verbaalisti kirjailijansa otteesta.

Kirjailija Dermont Trellis on palkannut kaikenlaista väkeä henkilöhahmoiksi joita aikoo liittää romaaniinsa. Furriskey on eräs heistä. Hänet on pakotettu roistomaisen miehen rooliin, mutta hän onnistuu rikkomaan kirjailijan pyrkimykset ja löytää mainion parisuhteen.

Trellis itse on ruma irstaileva sovinisti, hänen tarinoissaan palvelijattarista tulee ”siveettömiä” eli miehen viettelemiä, tai raiskaamia. Trellis itsekin tekee kirjallisin keinoin aivan samaa.

Romaanissa ei oikein ole kunnollisia naisrooleja. Tarinoiden miehet lähtevät ja palaavat, syntyvät ja kuolevat – naiset pysyvät vuoteissaan. Romaanin myyttisistä irkku-sankareista molemmat jättävät puolisonsa aamulla vuoteeseen, myyttiseen keskukseen – ja lähtevät seikkailuihin. Myöhemmin juuri nämä sakarmiehet arvostavat naista vasta, kun tämä vuoteessaan maaten synnyttää sankariksi uuden polven kirjailijan.

Tätä naiskuvaa täydentää tuopin ääressä viljelty jätkä-huumoriperinne. ”Siveettömistä naisista” riittää puhetta ja vitsailua, romaanissa se kuulostaa jopa ilmestymisaikaa 1939 vanhanaikaisemmalta. Onneksi mukana on myös groteskia huumoria ja ironiaa myös näistä suurmiehistä.

 Jyrki Vainonen kirjoittaa suomennoksen esipuheessa, että O´Brien ei itse  pitänyt ajatuksesta että:

”Kirjallisen teoksen henkilöt olivat kirjoittajansa sätkynukkeja: heillä tuli olla oma elämä, oma tahto ja omat tavat ja tottumukset.”(s.13)

Siksi Flann O´Brienin romaani on hauskalla tavalla metafiktiivinen. Hän ruumiillistaa kaikki kerronnan tasot eläviksi henkilöiksi. Se, että kirjailija kiistelee palkkaamiensa henkilöhahmojen kanssa roolituksesta on vain lähtökohta.

Lukija saa seurata, mitä eläviksi tulleet henkilöhahmot tekevät silloin, kun he eivät näyttele kirjailijan määräämiä rooleja. He toimivat samalla kerronnan tasolla, yhtälailla elävinä kuin kirjailija ja paikoin lukijakin. Se muistuttaa elokuvien kuvauksia, joissa ohjaaja huutaa neuvojaan esiintyjille.

Trellis laatii romaaniaan hotellissa. Sinne hän on majoittanut myös tarvitsemansa henkilöhahmot. He ovat ikään kuin näyttelijöitä, jotka odottelevat hotellissa roolinsa esittämistä. Joutoaikana he tekevät mitä mielivät, varsinkin silloin kun Trellis nukkuu humalansa pois.

Niinpä romaanin roistoksi palkattu Furriskey rakastuu ja solmii pysyvän parisuhteen, kyseessä on eräs sivuroolissa oleva nainen. He elävät juuri päinvastoin kuin kirjailija Trellis tahtoi: heillä on roolina siveettömyydet, mutta oikeasti he haaveilevat siirtyvänsä niistä hommista muihin töihin. He aikovat perustaa yhdessä kahvilan. Samaan aikaan moralisoiva, teennäinen kirjailija ajautuu yhä pahempiin vaikeuksiin kun hänen roolittamansa henkilöhahmot kasvavat ulos rooleistaan.

Trellis on käsittelevinään Irlannin moraalista rappiota, ja asustaa sitä varten hotellissa. Oikeastaan hän haluaa vain ”eläytyä” siveettömyyksiin kiroittamisen avulla, ja pakottamalla palkkaamiaan naishahmoja näihin rooleihin. Trellis onnistuukin viettelemään ja raiskaamaan nuoren naisen, siis oman henkilöhahmonsa.

Tämä teko on myyttinen, kuin Zeus jumalan raiskaukset, koska se synnyttää uuden kirjailijan, joka aikanaan on tuleva lyömään laudalta isänsä, Trellisin.

Romaanin eräs huipentuma on uuden lahjakkaan kirjailijan synnytys.

Siitä tulee aikamoinen mekkala: henki nimeltä Hyvä Haltija oli hakenut mukaansa kansanpiru Pukkan – joka otti korttipakan taskuunsa. Joukkoon liittyi kaksi koomista revolverisankaria, Slug ja Shorty. Hullu kuningas nostettiin rapakosta rypemästä ja heitettiin kuormaan, runonlaulaja Finn oli porukassa ja vastapainoksi haettiin yksi työläisrunoilija esiin metsäpuskasta.

Kun seurue tuli paikalle, synnytyshuone oli lukossa. Niinpä he täyttivät viereisen huoneen lahjoilla: luonnonantimilla, sekä viini- ja olutsammioilla. Äitiä ei nähdä eikä onnitella. Tapahtumaa kunnioittamaan on kokoontunut keskeinen joukko romaanin henkilöitä lahjoineen. He toivat lahjansa vastasytyneelle kirjalliselle vapahtajalle.

Kääntäjä Kristiina Drews on täysin mukana tämän huipentuman kielellisessä mekkalassa ja huvittelussa. Vallalla on dialoginen puhetapa, se sopii kuvaan, sillä repliikkejä ohjaavan kirjailijan ääni puuttuu. Ja vapaina henkilöt puhuvat palon paremmin itse.

Slug ja Shortey uskovat, että kaikkeen voi käyttää asetta. He sanailevat niukasti kuin Beckettin koomiset hahmot. Pukka ja Hyvä Haltija kiistelevät kumpi saa vaikuttaa enemmön vastasyntyneeseen. Tuntuu kuin he etenisivät vivahteikkaasta erimielisyydestä kohti ilmiriitaa.

Seurue asettuu odottelemaan juhlahetkeä, mutta synnytys viipyy ja viipyy. Niinpä pirullinen Pukka ottaa korttipakan esiin. Lopulta korttia lyötiin siitä, kenestä tulee uuden sankarin henkinen isä. Näin Hyvä Haltija hävisi korttinsa ja joutui perumaan kaiken onnen, mitä hän oli tuomassa.

Kun synnytys-huoneen ovi viimein avautuu esiin astuu salskea nuorukainen, joka ilmoittaa nimekseen Orlick. Synnyttäjää ei näy – ja ehkä juuri naisen puuttuminen tekee syntymästä myyttisen ja yliluonnollisen. Sillä välittömästi nuorukainen aloittaa täydellisesti muotoiltujen virkkeiden muodostelun, ja osoittaa näin olevansa nuoren polven lupaavin kirjailija. Hänen saapumisensa on messiaaninen tapaus: hän on uuden polven kirjailija, se joka on kumoavaa kaiken sen roskan mitä Trellis on saanut aikaan.

Ensi töikseen Orlick kirjoitti Trellisille kovia kipukokemuksia, hakkaamisia ja pahoinpitelyjä, tauteja ja vaivoja. Sitten hän ryhtyi korjaamaan vääryyksiä, jota Trellis oli henkilöille tehnyt. Todellisuudessa Trellis oli pyrkinyt sijoittamaan vain myyviä länkkäri-tarinoita Irlantiin. Hänen henkilögalleriansa oli jäänyt fraasimaiselle tasolle.

Juuri tällaiset karrikatyyrit olivat estäneet oikeiden henkilöhahmojen elämää ja hengittämistä. Heitä oli pidetty hotellissa ihmiskaupan kaltaisessa tilanteessa. He olivat pelkkiä paskahommien roolittajia, siis töissä, jotka eivät vastanneet heidän kykyjään.

Näin kirjailija Trellisin rikokset henkilöhahmoja vastaan tuotiin lopulta kaikki esiin, ja oikeudenkäynnissä hänet tuomittiin. Tosin, kun hotellin siivooja tulee putsaamaan Trellisin huonetta, hän kerää lattialta paperit ja nakkaa ne tuleen. Käy niin, että todistusaineiston puuttessa Trellisiä ei tuomita. Mutta onko sillä väliä, tarinassa hänelle kuitenkin kävi huonosti.

Entä opiskelija -kertoja ? Ilmeisesti hänen käsikirjoituksensa julkaisi nimimerkki Flann O´Brien, oikealtan nimeltään Brian O’Noolan – joka oli todellakin kirjoittanut käsikirjoituksen opiskeluaikanaan.

James Joycelle tätä At swim Two-Birds -romaania oli suositellut Samuel Beckett ja molemmat olivat pitäneet siitä kovasti. Eikä runoilija Dylan Thomas säästänyt sanojaan, kun kehui tätä kirjaa.

 

Flann O’Brien: Hullu kuningas puussa, (At Swim-Two-Birds 1939) suomennos Kristiina Drews, Aula&co.

Risto Niemi-Pynttäri on kirjallisuuden ja kirjoittamisen dosentti Jyväskylän yliopistosta.