Risto Niemi-Pynttäri

Jonat­han Franzen osaa kir­joit­taa romaa­neja. Aiemmin kokeellista proosaa kirjoittanut Framzen sanoo halua­vansa vält­tää “kir­jal­lista kik­kai­lua” ja pyr­kiä sen sijaan kir­joit­ta­maan niin vetä­viä tari­noita, ettei lukija voi las­kea teosta käsis­tään. Tämä selän kään­tä­mi­nen kokeel­li­selle proo­salle on otettu vas­taan lähes maa­il­man­laa­jui­sella ilolla. Ja nime­no­maan se herät­tää epäi­lyk­siä.

Time –lehti, Hesari (9,11) Süd­deutsch Zei­tung (9,11) kaikki notee­raa­vat ilolla sen kuinka Franzen kiis­tää post­mo­der­nis­minsa ja ker­too luke­vansa mie­luum­min Tols­toita. Miksi paluu taval­li­seen ker­ron­taan on aina suu­rempi uuti­sen aihe, kuin pois kään­ty­mi­nen valtavirrasta ?

Fraanze­nin laaja haas­tat­telu jul­kais­tiin The Times –leh­dessä, Free­dom –romaa­nin jul­kai­se­mi­sen yhtey­dessä ja Hesa­rissa Suvi Ahola refe­roi lähes välit­tö­mästi haas­tat­te­lua. Samana päi­vänä Sak­sassa Süd­deutsche Zei­tung jul­kaisi oman Franzen –haas­tat­te­lun, koska myös sak­san­kie­lien kään­nös oli put­kah­ta­nut julki saman tien.

Sak­sa­lai­sessa haas­tat­te­lussa rao­tet­tiin hie­man Fraze­nin post­mo­der­nis­tista taus­taa. Kir­jai­lija tun­nus­taa ihail­leensa eri­tyi­sesti Pync­ho­nia, mutta sil­loin kun hänen oma elä­mänsä oli aivan pas­kana niin Pync­ho­nin luke­mi­nen tar­jon­nut mitään. Kun Franze­nin avio­liitto oli karilla, omat van­hem­mat ikään­tyi­vät ja sai­ras­ti­vat, niin Pync­ho­nista ei ollut apua. Tästä Franzen sanoo oppi­neensa sen, että omaa elä­mää ja kir­joit­ta­mista ei kan­nata pitää erillään.

“Oman elä­män eril­lään pitä­mi­nen kir­joit­ta­mi­sesta, myr­kyt­tää kir­joi­tuk­sen” , sanoi Franzen. Tästä tuli myös haas­tat­te­lun otsikko, ja onhan se syväl­li­sempi kuin puheet “kir­jal­li­sen kik­kai­lun” lopettamisesta.

Franzen oli erit­täin lähei­nen ystävä Wal­lace Ste­vens Wal­lacen kanssa, ja kuka tie­tää josko tämä kuol­lut ystävä hie­man ärsyyn­tyi hau­das­saan, kun huo­masi että samalla kun Franze­nista tuli glo­baa­lien mark­ki­noi­den kir­jai­lija, hän kään­tyi vanhan-hyvän-tarinan ylistäjäksi.