EVA SUNDGREN

Älä päästä häntä sisään on tuotteliaan lontoolaiskirjailija Lisa Jewellin psykologinen trilleri erittäin ajankohtaisesta aiheesta, nimittäin rakkaushuijarista ja hänen uhreistaan. Kysymyksessä ei ole netissä operoiva huijari vaan vanhan ajan avioliittohuijari, joka elää kaksoiselämää ja jota motivoi ennen kaikkea raha. Yksi päähenkilöistä on Nick Radcliffe, tai ainakin sillä nimellä hän ilmestyy hiljattain leskeksi jääneen Nina Swannin elämään. Nick on tietysti äärimmäisen komea, sanavalmis ja hurmaava, ja hänellä on paljon loistavia bisnesideoita – todellinen lottovoitto naiselle, ainakin päällisin puolin katsottuna.

Nina asuu isossa valkoisessa talossa 26-vuotiaan tyttärensä Ashin kanssa, jonka pari vuotta nuorempi veli Arlo asuu muualla. Heidän isänsä Paddy oli menestyvä ravintoloitsija, joka menehtyi traagisesti, kun hänet työnnettiin metrojunan alle. Nick ujuttautuu Ninan elämään siten, että lähettää hänelle surunvalittelukirjeen ja kukkia ja väittää joskus olleensa Paddyn kollega. Nina ihastuu kovasti tähän hurmuriin, mutta Ashin mielestä kaikki tapahtuu aivan liian nopeasti. Ash ei pidä siitä, että vieras mies keittää kahvia hänen isänsä kahvikoneella heidän keittiössään ja tuppautuu heille joulupäivänä, kun hän haluaisi olla perheensä kanssa. Nick tuo tavallaan Ninan perheelle lohtua, sillä hän on silta edesmenneeseen Paddyyn, jota puoliso ja lapsi kovasti kaipaavat. Nina on tietysti otettu saamastaan huomiosta ja hemmottelusta. Mutta Ashilla on Nickistä epämukava tunne, ja hän rupeaa tarkkailemaan tätä. Hän huomaa häiritseviä pieniä seikkoja miehen käyttäytymisessä ja olemuksessa. Mies huomaa, että hän huomaa, ja tarjoaa tietysti selityksiä. Ashilla on epämukava olo senkin takia, ettei hänen pitäisi enää 26-vuotiaana asua äitinsä nurkissa ja ettei hänellä siksi ole varaa arvostella äitinsä tekemisiä. Lisäksi hän miettii, aiheuttaako hänen mielenterveystaustansa sen, ettei hänen havaintonsa leimataan hullun kuvitelmiksi ja höpinöiksi. Huijarin keskeinen toimintatapa on muuten kaasuvalottaminen (sana viittaa tunnettuun elokuvaan vuodelta 1944), jossa manipuloidaan toinen epäilemään omaa mielenterveyttään ja uskomaan olevansa mielenvikainen. Romaanin edetessä käy ilmi, että se kuuluu Nickin keinovalikoimaan.

Ash ottaa salaa äidiltään yhteyttä Paddyn muinaiseen tyttöystävään Janeen, joka elää kartanossa äveriään miehen vaimona. Ash on jo pitkään tuntenut uteliaisuutta Janesta, sillä tämä on Paddyn ja Ninan mukaan ihan hullu. Jane osoittautuu järkeväksi, hauskaksi ja avuliaaksi, ja he tulevat loistavasti toimeen keskenään. Ashia häiritsee, että Nickin LinkedIn-profiili on kadonnut, mutta hänellä on tallessa kuvakaappaus siitä. Häntä ihmetyttää, että Nickin kaltaisesta menestyvästä ravintoloitsijasta ei löydy mitään tietoa netissä, hän on siis digitaalisesti näkymätön. Ash ja Jane rupeavat tahoillaan tutkimaan Nickin taustoja ja tapaavat säännöllisesti kahviloissa vaihtaakseen tietoja ja suunnitellakseen tulevia toimia. Koska Nick ei ole netissä, ottavat yhteyttä ihmisiin, joilla on ollut tähän jonkinlainen yhteys. Pikkuhiljaa heille tulee selväksi, että Nick ei todellakaan ole se, mikä hän väittää olevansa. Kuka tämä tyyppi oikein on, ja miten Ash voisi saada hänet pois äitinsä elämästä ennen kuin on liian myöhäistä? Selvitystyön edetessä Ash ja Jane löytävät lisää ”Nickin” uhreja, jotka haluavat auttaa heitä.

Kaikkitietävä kertoja seuraa vuoron perään eri henkilöitä ja kertoo heistä hän-muodossa, mutta huijaria tarkastellaan ikää kuin pään sisältä minämuodossa. Esiin piirtyy vaihe vaiheelta mitä kieroin ja vastenmielisin huijari. Psykologinen muotokuva on uskottava, ja Jewell kertoo loppusanoissaan perehtyneensä aiheeseen monien tutkimusten ja tapauskertomuksien avulla. Kirjassa on kaksi pääasiallista aikatasoa: nykyhetki ja neljä vuotta sitten. Nykyhetkessä seurataan Nina Swannin perheen lisäksi Marthaa, jonka aviomies Al on hyvin paljon pois kotoa äkillisten työkomennusten takia. Al työskentelee ravintola-alan konsulttina, joka matkustelee ympäri maata, kun taas Marthalla on kukkakauppa. Martha painaa pitkää päivää, mutta rahaa ei ole koskaan. Al tarvitsee jatkuvasti häneltä rahaa, koska omien sanojensa mukaan hän sijoittaa ne, jotta he voivat tulevaisuudessa elää mukavaa ja huoletonta elämää. Lisäksi Al joutuu välillä muka yllättäviin leikkauksiin, joihin tarvitaan tuhansia puntia ja joiden aikana hän voi kätevästi olla viikkokausia tavoittamattomissa. Marthalle aiheutuu harmia siitäkin, ettei Al lupauksistaan huolimatta ole hoitamassa heidän Nala-nimistä vauvaansa. Martha ihmettelee, miksi hänen miehellään on vaatekaapissa vanha laukku, jonka sisällä on toinen puhelin. Marthaa rupeaa ärsyttämään ja hieman epäilyttämäänkin Alin touhut:

”Se puristaa Marthan kurkussa, hänen aviomiehensä poissaolo. Se muodostaa sakean adrenaliinilammikon, joka syö häntä sisältä. Al lähti eilisaamuna, hätätilanne, tehtävä suoritettavana. Martha oli antanut Alin mennä, oli osoittanut kiltteyttä ja kärsivällisyyttä, vaikka hänen oli pitänyt ottaa sen vuoksi Nala mukaan ostoksille. Se on Alin työtä, hän oli sanonut itselleen. Tiesit mihin lähdit, kun päätit aloittaa tämän parisuhteen. Mutta sitten luvattua viestiä siitä, mihin aikaan Al tulisi takaisin, ei ollut kuulunut. Yhtään Marthan avaamaa viestiä ei ollut avattu saati niihin vastattu, puhelut ohjautuivat vastaajaan, ja pian kello oli kymmenen, sitten yksitoista, päivä oli ohi, Al ei ollut tulossa kotiin, ja Martha tajusi istuvansa tietokoneella ja tekevänsä hakua sanoilla ”hotellit joissa kampaamo Glasgow”.”

Martha huomaa yhä enemmän aukkoja ja ristiriitoja aviomiehensä puheissa ja käytöksessä. Hän esittää uskovansa kaikki jutut mutta alkaa salaa selvittää niitä. Eräänä päivänä Jane ja Nina tulevat hänen kukkakauppaansa. Koska Nick/Al voi olla vaarallinen, hänen taustojaan pitää tutkia salassa. Onneksi hän on niin täynnä itseään ja naisten halveksuntaa, ettei osaa epäillä mitään. Huijari ei ole itse immuuni huijaamiselle.

Neljä vuotta sitten -aikatasolla seurataan, miten Al luikertelee Marthan elämään ja kietoo tämän pikkusormensa ympäri. Saamme myös tietää Nick/Alin aikaisemmista suhdekuvioista sekä satunnaisista huveista. Aikatasojen avulla lukijalle näytetään, miten suhteiden dynamiikka kehittyy ja miten narsistisen miespäähenkilön ajattelutapa muuttuu ihastumisesta valloittamiseen, loisimiseen ja häipymiseen. Kirjailijan tyyli vaihtuu henkilöiden mukaan mutta myös huijarin mielialan mukaan. Karoliina Timosen suomennos täyttää tehtävänsä erinomaisesti, sillä lukija ei huomaa lukevansa käännöstä. Nick uskoo tai ainakin uskottelee olevansa naisille oikea taivaan lahja, joka ymmärtää, mitä he tarvitsevat. (Naisen hemmottelu tapahtuu tietysti toiselta naiselta huijatuilla rahoilla.) Samalla hän suhtautuu heihin holhoavasti ja alentuvasti. Hän on lipevä teeskentelijä, joka voisi olla näyttelijä, mikäli olisi kykenevä tekemään rehellistä työtä.

”Olen empaattinen ja tyynnyttelevä ja sanon olevani varma, että he vielä tajuavat äitinsä arvon, mutta sisäisesti ajattelen, että suksikoot kuuseen, suksikoot vain vittuun molemmat. He eivät ansaitse sinua eivätkä he ansaitse rahojasi, joten anna ne minulle, herrajumala. Anna vain ne kaikki minulle. Jessien rahat saatuani voisin häipyä kummankin luota, vitun Marthan ja vitun Ninan, ja aloittaa vain alusta. En halua mitään muuta kuin aloittaa alusta. Enkä tarvitse mitään muuta kuin rahaa. Ja miksi tässä maailmassa on niin lukuisia typeriä vitun huoria?”

Koska itse olen hyvin epäluuloinen, mietin lukiessani, onko kirjassa kuvattujen naisten hyväuskoisuus tosiaan uskottavaa. Sen vielä jotenkin ymmärtäisi, että alkuhuumassa idealisoi uutta kumppaniaan, mutta sitä en ymmärrä, että nainen antaa miehelle kaikki käyttäjätunnuksensa ja salasanansa ja antaa tälle tuhansia puntia vaatimatta mitään todisteita sijoitustoiminnasta ja sen kannattavuudesta. En ymmärrä, että kukaan avaisi oman yksityisen elämänsä toiselle ihan kokonaan, varsinkaan jos toinen ei paljasta itsestään yhtään mitään. Nickin äärimmäisen välttelevä käytös, jatkuvat poissaolot ja oharit sekä loputon selittely hänen sotkeutuessaan johonkin valheeseensa ovat myös hyvin epäilyttää käyttäytymistä. Koska huijareista varoitellaan mediassa jatkuvasti ja tunnetutkin ihmiset ovat kertoneet varoittavia tositarinoita kokemuksistaan, luulisi ihmisten osaavan paremmin olla varuillaan. Mutta ihmismieli on monimutkainen ja ristiriitainen. Taitavimmat huijarit löytävät ihmisten heikot kohdat ja osaavat iskeä niihin. Ilmeisesti uhrin tarve säilyttää itsekunnioitus ja välttyä häpeältä on olennainen syy, miksi huijarin uhri huomaa tilanteensa liian myöhään. On tuskallista joutua myöntämään, että on ollut hyväuskoinen ja menettänyt omaisuutensa. Lisa Jewell kuvaa uskottavasti, miten huijarin hurmaavan naisen mieliala vaihtelee epäilystä helpotukseen, jonka tuottaa oudolle yksityiskohdalle annettu selitys, vaikka se olisikin valetta. Mietin myös, kuinka uskottavaa on, että huijari pystyy käyttämään monia eri identiteettejä ja avioitumaan useita kertoja nykyään, kun on biometrisiä tunnisteita ja muuta yksilöivää valvontaa. Suomessa se ei onnistuisi, mutta kenties Iso-Britanniassa ei ole yhtä tarkkaa väestökirjanpitoa ja muuta seurantaa.

Romaanin alkuosassa on hieman koomisuutta eikä päähenkilön karmeus tule vielä esiin. Mutta kierrokset kovenevat romaanin edetessä, ja jännitys säilyy kirjaimellisesti viimeiselle sivulle asti, sillä loppunäytökselläkin on loppunäytös. Huijauksen uhreille kirja voi tarjota samaistuttavaa ja jopa voimaannuttavaa luettavaa, sillä huijari saa kuin saakin lopulta nenilleen. Muille kirja on fiktiivisyydestään huolimatta opettavaista luettavaa siinä missä aihetta käsittelevät tietokirjatkin. Koska huijareita on maailma ja varsinkin netti pullollaan, aiheeseen kannattaa perehtyä, jotta ei päästäisi huijaria elämäänsä.

Tämä on ensimmäinen lukemani Lisa Jewellin romaani, joten en pysty vertaamaan tätä hänen muihin teoksiinsa. Lisään ne kuitenkin lukulistalleni.

Lisa Jewell: Älä päästä häntä sisään. Suomentanut Karoliina Timonen. WSOY. 2026.   LUE NÄYTE

Eva Sundgren on kirjoittamisen ja sosiologian maisteri Jyvskylän yliopistosta.