The Guardianin kirjallistuustoimittaja esitteli maailmankirjallisuuden kymmenen parasta aamiaista, viisi hänen listassaan olevaa on suomennettu.

James Joycen Odysseuksessa Leobold Bloom näkee kaupan ikkunasta kuinka paistinpannulla, voissa ja pippurissa käristetään papuaamiaista ja juoksutetaan hänen vaimolleen yläkertaan, kumotaan lautaselle ja tarjotaan.

Tolkienin Hobittien aamiainen. Bilbo kertoo useaan otteeseen kuinka hän kaipaa kotoista aamiaista. Gandalffin nauttima aamiainen koostuu kahdesta kokonaisesta leivästä, jotka ovat runsaan voin ja hunajan ja hapankerma kuorruttamia. Lisäksi juodaan ainakin gallona simaa ja poltetaan kunnon aamiaispiipullinen päälle.

Charlotte Bronten Kotiopettajattaren romaanissa on kuvattu yököttävä aamiainen sisäoppilaitoksessa, kun Jane Eyrelle ja muille oppilaille tarjotaan luotaantyöntävän hajuista  eentapaista jota Jane nauttii kaksi lusikallista yrittäen olla maistamatta mitään, pohjaan palanut puuro sekä palentuneiden perunoiden maku tuli pian tutuksi nuorelle naiselle.

PG Woodehousen Jeeves hoitaa homman. Jeevesin uusi palvelija Bertie (ei kun toisinpäin) Jeeves tekee heti vaikutuksen isäntäänsä  järjestämällä hänelle ”krapulaisen aamupalan” eli munankeltuainen, Worchestershire kastiketta, kaneliöljyä, sekä  konjakkia. Annoksen tervehdyttävä vaikutus Jeevesiin on välitön ja samalla syntyy ystävyyssuhde.

Thomas Pynchon kuvaa Gravitys Rainbow´ssa banaaniaamiaisen. Pirate Prenticen huoneisto täyttyy ensin hennolla  tuoksulla. Sitten tulee  banaanivohveleita,  banaanikroissantteja, banaanikreppsejä ja banaanihilloa.

Kirjallisuustoimittaja noteerasi korostuneen englantilaisia aamiaisia, ja niistäkin puuttui esimerkiksi Iris Murdochin Meri meri -romaanin erittäin pikä ja kulinaristinen aamiaiskuvaus, puhumattakaan Blytonin Viisikoiden aamupaloista.

.