PEKKA.J.PAUSSU

Suomessa vähän tunnettu Belgian flaamilainen Paul van Ostaijen (1896 – 1928) jätti kädenjälkensä runouteen erityisesti teoksellaan Miehitetty kaupunki (Bezette stad, 1921). Se syntyi yhteistyössä kuvataiteilija ja graafikko Oscar Jespersin kanssa, ja visuaalisen runouden klassikko hyödyntää typografisia poikkeamia ja kollaasitekniikkaa, ottaen vaikutteita niin dadasta kuin ekspressionismistakin. Joita van Ostaijen sai läntisen Euroopan kulttuurikeskusten lisäksi Berliinistä, jonne joutui asettumaan poliittisena pakolaisena ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Hän kuoli tuberkuloosiin vain 28-vuotiaana, ja Miehitetty kaupunki jäi lyhyen kirjailijauran keskeisimmäksi työksi. Se on kuvaus valloitetuksi joutuvasta kansainvälisestä kaupungista, jonka esikuvana on Antwerpenin piiritystaistelu vuonna 1914 ja sitä seurannut saksalaismiehitys.

Koeaika

Visuaalinen runous on ilmiönä itsessään vanha, mutta marginaalinen ennen kuin 1910-luvun uudet virtaukset tekivät muodosta keskeisen taiderunoudessa, tunnetuin esimerkki lienee Guillaume Apollinairen Kalligrammit (Calligrammes, 1918). Jota ei ole suomennettu tätä kirjoittaessa, mutta asialle on kenties tulossa muutos? Kuten ei van Ostaijenin tuotantoakaan aiemmin kokonaisena teoksena, aiemmat käännökset ovat jääneet yksittäisiin runoihin. Hienoa siis, että suomentajat tarttuvat näihin hyvinkin haastavasti kääntyviin teoksiin, ja Aronpuro onkin tehnyt yli 300-sivuisessa kirjassa melkoisen urakan. Mutta minkä ja millaisen?
Palladium-kustannuksen editio sisältää kokonaisuudessaan Miehitetyn kaupungin, ja lisäksi osia tekijän muista kokoelmista. Niiden runot noudattavat pääosin tavanomaisempaa typografiaa, eivätkä tee itseeni samanlaista vaikutusta. Kun teos on kaikkine liitteineen mainitun laajuinen, on niiden käsitteleminen jätettävä ulkopuolelle tämän kaltaisessa blogitekstissä.

Siksikin, että juuri Miehitetyssä kaupungissa van Ostaijen oli etujoukoissa, luoden jotain selkeän avantgardistista 1910-20 -lukujen kokeiden aikakautena. Omalla, uniikilla kokeellaan van Ostaijen oli tiukasti kiinni runouden tyylillisessä murroksessa.

 

Äänten kaupungissa

(kuva suurennettuna)

Miehitetty kaupunki räväyttää silmille sellaisen ryöpyn typografisia anomalioita, että lukija on syystäkin pökerryksissään. Jo pelkkä fonttien määrä, kokojen vaihtelu ja kirjoituksen suunnat aiheuttavat haastetta, mutta jokaisella näistä elementeistä on selvästi oma tarkoituksensa, tavoittaen semioottisesti merkityksiä jotka voivat olla läsnä kielessä vain sitä kautta.

Kirjoitus on täynnään ristiin puhuvia ääniä, jotka voivat huutaa, raivota, kuiskutella, käskeä, kujeilla, flirttailla ja mitä vain. Teksti tuntuu tekevän kaikkea mahdollista. Se liitää taivaalla, syöksyy eteenpäin kuin rynnäkössä, nousee ylös, harhailee, tanssii ja horjahtelee kuin juopunut.

Puhtaasti denotaatioiden tasolla tekstin merkitykset eivät, noin itsessään ole erityisen moniselitteisiä, sen logiikassa on selkeyttä eikä kokoelman etenemistä ole vaikeaa seurata – mutta jatkuvat poikkeamien kautta tuotetut konnotaatiot haastavat miellyttävästi lukijaa. Teos on oikein oppikirja sille mitä kaikkea typografialla ja asemoinnilla voidaan tehdä, ja iso osa sen jälkeen ilmestyneistä samantyyppisistä runoteoksista toistaa samanlaisia keinoja.

 

Miehitetty Baabelin torni

Kirjoitettu kieli, standardardisoituine asetteluineen, kirjasinlajeineen, ja -kokoineen on aina rajoittunutta siinä, ettei se tavoita semantiikassaan kaikkia niitä merkityksiä mitä siinä voisi olla potentiaalisesti läsnä. Näitä rajoja van Ostaijen pyrkii koettelemaan asettumalla noita standardeja vastaan, irrottautumalla niiden kirjoittamisen konventioista.
Runoilija avaa oman poetiikkansa ontologiaa liitteenä olevassa avoimessa kirjeessään, mutta sen perusteella tapahtuvan analyysin sijaan teen muutamia omia huomioitani teoksesta. Miehitetty kaupunki on kirjoitettu pääosin hollanniksi, mutta on monikielinen sisältäen englantia, ranskaa ja saksaa. Kielten vaihtelusta välittyy, kuinka pieni flaamilainen kielialue suurten puristuksissa, edustaa lyyrisen minän sitä kotikieltä – kaikki muut taas vierautta erilaisin tavoin. Tekijä luo merkityksiä, erilaisia puhujapositioita ja diskursseja siten kuinka jokaisella valtakielellä on omanlaisensa asema: Niin puheensorinassa kaupungilla, laulunpätkissä, katukylteissä, alkoholijuomien tai kosmetiikkatuotteiden mainoksissa, kuin kielloissa ja käskyissäkin. Valta-asema voi olla niin kulttuurista, ekonomista kuin sotilaallistakin.

Muun kuin hollanninkieliset osuudet on jätetty tarkoituksellisesti ja perustellusti ennalleen, mutta käännökset sisältyvät loppuviitteisiin, joissa on myös laajaa sekä tarkkaa kulttuurillista taustoitusta erilaisille ilmauksille. Lukemista auttaa kielitaitoisuus, silloin jokaista vieraskielistä säettä ei tarvitse tarkistaa loppuviitteistä, joita onkin paljon. Vaikka lukukokemus onkin vaativa sivujen kääntelyiden takia; on parempi niin, koska viiteosa tarjoaa työkalut teoksen ymmärtämiseen siten kuin se on tarkoitettukin. Lukija kokee olevansa varsinaisessa Baabelin tornissa, mutta aikalaisyleisö jolle teos on ollut alun perin suunnattu, on taatusti kokenut sen toisin koska on ollut luonnollisesti monikielistä, ja tuntenut paremmin esimerkiksi ranskankielisiä lauluja ja katolisuuteen liittyvää sanastoa.

Nihil? NIHIL!

Mikä Miehitetyn kaupungin se temaattinen sisältö on kaiken visuaalisen tekstipinnan alla? Aiemmin mainittujen eri kielten lisäksi kaupunkia pusertavat kasaan eri suurvaltojen voimat. Teoksen voi lukea varoituksena siitä, että mitä tuollaiseen piiritykseen joutuminen voi olla. Sodan läsnäolo on monitahoista: toisaalta raakaa, groteskia, kauhistuttavaa kun konekiväärit niittävät sotilaita maahan, ruumiiden jäädessä mätänemään taistelukentälle. Yhtä lailla sellaiselta säästyneiden miesten viihdyttäessä itseään kabareella ja elokuvilla, jatkuen sekavana juhlintana, ryyppämisellä huorien kanssa kaupungin kapakoissa. Eskapistisena, tiedostettaessa kuinka pelastuminen voi olla aina vain hetkellistä, suuren Damokleen miekan riippuessa yläpuolella.

Tilassa, jossa kaikki klassinen ja ylevä tuntuu menettäneen merkityksensä, asenne sodan kokemiseen vaikuttaa vienosti samantapaiselta kuin Louis-Ferdinand Célinenkin, hänen hiljattain suomennetussa romaanissaan Sota (Guerre). Maailmansodan keskelle joutuminen on kuin irvokas kehä, Célinen sanoin suuri paskamylly, jonka absurdius kutsuu väkisinkin esiin nihilismiä ja sen mustaa komiikkaa. Ellei halua olla osa tuhoavaa järjestelmää tai menettää järkeään, niin ainoa vaihtoehto on nauraa, antautua dadalle ja vapautua: Nihil, nada, dada.

Takakansitekstissä kerrotaan, että van Ostaijenin tuotanto on ”verraton lahja meille edelleen mitään kaihtamattoman imperialistisen ja kolonialistisen politiikan ilmapiirissä eläville”. Kyllä, periaatteessa näin. Nuo asiat olivat tekijöitä, jotka johtivat maailmansotiin. Vaikka teos onnistuu hyvin väistämään sen ettei ole mikään julistus erityisesti minkään puolesta tai mitään vastaan. Vaan kommentaari suuresta sodasta, osa sitä maailmansotien välisen kadotetun sukupolven ajan kokemusta, jonka suureen kertomukseen van Ostaijen sanoittaa oman osuutensa.
Yksi tulkintalinja lähtee havainnosta, kuinka länsimaiden suuren poliittisen ja ekonomisen järjestelmän näennäisen rationaalinen logiikka hajoaakin. Kun jokaiseen kansainvälisen politiikan siirtoon oli vastattu sen kontraavalla vastasiirrolla, olikin viety maailma vuonna 1914 globaaliin sotaan. Tilaan, joka olikin johtanut tuon järjestyksen sortumiseen, tilaan jonka voi kokea vain sodan keskellä, miehitetyssä kaupungissa. Tilaan, jonka kaoottista, ristiriitaisuutta täynnä olevaa eloa ilmentää teoksen muotokieli.


Jonka suomenkielinen laitos hyvin tavoittaa, näin Palladium-kustannus ja Kari Aronpuro ovatkin antaneet käännösrunouden ystäville verrattoman lahjan, joka tulee kestämään aikaa ja lukukertoja. Sillä Miehitetty kaupunki ansaitsisi lajin historiassa merkittävämmän aseman, klassikkoteoksena jonka arvo toivottavasti havaitaan tätä myöten myös Suomessa.

 

Paul Van Ostaijen: Miehitetty kaupunki ja muita runoja. Suomentanut Kari Aronpuro. Palladium Kirjat, 2025, 320s.

Pekka J. Paussu on kirjoittamisen ja kirjallisuuden maisteri Jyväskylän yliopistosta