LIISAMARI SEPPÄLÄ

Amerikkalaisen Claire Lombardon esikoisteos Onnen päiviä on lukuromaani. Kolmen sukupolven tarinaa kerrotaan lähes kuudensadan sivun verran. Romaanissa kuvataan pitkä, onnellinen avioliitto ja perheenjäsenten elämänkohtalot.

Juonivetoisen romaanin tapahtumat kerrotaan kahdessa eri aikatasossa. Ensimmäinen aikataso alkaa vuonna 1975, kun Marilyn ja David tapaavat yliopistossa. Toisessa aikatasossa ollaan 2010-luvulla, kun 15-vuotias Jonah ilmestyy perheen kuvioihin. Jonah puhuu ennen kuin ajattelee, mikä saa aikaan hämmennystä.

Marilyn ja David rakastuvat ja perustavat Sorensonin perheen. He asuvat Chicagon länsipuolella Marilynin lapsuudenkodissa, jonka pihassa kasvaa syreenipensaita ja neidonhiuspuu. Perheeseen syntyy neljä tytärtä, Wendy, Violet, Liza ja viidentoista vuoden jälkeen viimeisenä myös Grace.

Violetista ei ollut koskaan tarvinnut murehtia. Wendy sen sijaan oli kovin ailahteleva jo pienestä pitäen, eikä elämä muutenkaan ollut kohdellut häntä silkkihansikkain. Liza puolestaan oli varsinainen jääräpää, minkä Marilyn arveli johtuvan syntymäjärjestyksestä. Liza oli kuin kahden auton väliin pysäköity auto, jota tönittiin molemmista suunnista. Grace taas oli perheen ikuinen vauva. Hän soitti vanhemmilleen edelleen monta kertaa viikossa, kysyi neuvoa tai pyysi rahaa, ja vasta viime viikolla David joutui neuvomaan häntä puhelimitse imurin pölypussin vaihdossa. Marilyn oli usein huolissaan näiden kolmen vuoksi, mutta Violetin vuoksi ei juuri koskaan. Ja se oli selvästikin ollut iso virhe, karhunpalvelus heidän tyttärelleen. (61)

Romaanin perinteiseen arvomaailmaan sopii hyvin, että David valmistuu lääkäriksi. Sen sijaan Marilyn, joka on englanninkielisen kirjallisuuden pääaineopiskelija, jättää opintonsa Iowassa kesken. Marilynille äitiys on parasta, mitä hän tietää.

Wendy, esikoinen ja ensimmäinen ihminen joka vaati Marilyniä rakastamaan ympäröivää maailmaa tuon pienen olennon lisäksi ja sen puolesta, joka herätti eloon sellaisen osan hänen sydämestään jonka olemassaolosta hän ei ollut tiennyt ja joka sai hänet käsittämään miten rajatonta rakkaus voi olla. Wendy, maailman ensimmäinen ihminen jolla hän näki aviomiehensä silmät (291‒292)

Wendy on vahva, kaunis ja rohkea, mutta hän on myös lempeä, huomaavainen ja sisukas. Perheen esikoinen selviytyy hyvin elämän eteentuomista vaikeuksista.

Wendy pakottautui naurahtamaan. Hän söi äidin katsellessa, sillä omenaa oli helppo oksentaa myöhemmin jos sen pureskeli tarpeeksi huolella. (244)

Violet menee naimisiin Mattin kanssa. He saavat kaksi poikaa, joita Violet hoitaa kotona. Matt on juristi.

Mattin toimisto oli niitä harvoja paikkoja, jotka saivat Violetin kaipaamaan työelämää, täynnä asiallisia ihmisiä jotka eivät turhia höpötelleet. Hän iski silmää Carolille, joka oli Mattin sihteeri, nosti sormen huulille ja osoitti kohti Mattin huonetta kuin olisi aikeissa järjestää suurenkin yllätyksen. Hän pysähtyi kuitenkin ovelle katselemaan Mattia, joka kirjoitti jotakin käsin hyvin keskittyneesti, hartiat korvissa. Matt oli erittäin hyvä keskittymään, eikä niin tylsää työtä ollutkaan, ettei hän sitä olisi valmiiksi saanut. Hän uurasti heidän yhteisen elämänsä, heidän hyvinvointinsa eteen. Juuri se häntä jo alkuun Mattissa viehätti, miehen kyky jääräpäiseen aherrukseen. (82)

Liza tutustuu Ryaniin collegessa. Vakavasti masentuneella Ryanilla on ongelmia selviytyä arjesta.

Liza mietti usein, että tältäkö tuntuu jos puoliso on alkoholisti tai republikaani. Hän ja Ryan olivat kehittäneet rutiinin, jossa Liza psyykkasi Ryania automatkalla ja vakuutteli, etteivät he viipyisi pitkään. Heillä olisi jopa salainen merkki kuin vakoojilla konsanaan: kun Ryan hieroi peukalolla ja etusormella aataminomenaansa, oli aika lähteä kotiin. Ryan väsyi, kävi vainoharhaiseksi tai vajosi omiin maailmoihinsa. (88)

Grace asuu yksin kaukana muusta perheestä. Hän käy kantabaarissaan ja on onneton.

Hän oli itkenyt viime aikoina paljon. Yleensä itku tuli kätevästi kun kukaan ei ollut näkemässä ja huolestumassa, mutta nyt kurkkua kuristi pahaenteisesti. Yksinäisyys oli viime aikoina ollut tuskallisempaa kuin tuntui inhimillisesti katsottuna mahdolliselta. Hän kävi yksin kävelyllä, heräsi yksin, meni yksin kummalliseen ruokakauppaan joka ei kuulunut mihinkään ketjuun ja osti sieltä viiniä ja hunajaa ja sinimailasen ituja kuin Raamatun leskivaimo ikään. (125)

Onnen päivissä on paljon salaisuuksia, jotka rakentavat jännitettä romaaniin. Violetin salaisuus on kaikkein suurin, eikä sen kertominen aviomiehelle ole helppoa.

Mattin yöpöytä oli kuin tuplasti vanhemman miehen: silmälasit, huulirasvaa, Saul Bellowin kulunut pokkari, vitamiinipillereitä, vesilasi ja korvatulpat siltä varalta että alakertalaiset pitävät meteliä. Mattin tulevaisuus oli ollut selvä jo kymmenvuotiaasta: koulu, college, oikeustieteellinen ja viikonloppuisin koripalloa. Violetia kylmäsi ensimmäistä kertaa heidän tavattuaan. Ehkä Matt ei ymmärtäisi. Miksi hän edes oli kuvitellut moista? Miksi hän oli kuvitellut että pystyisi mitenkään selittämään valintojaan Mattille, tuolle elämänhallinnan mestarille? (437)

Romaanin henkilöistä itseäni kiinnostaa eniten Wendy. Hänen sisukas luonteensa, ongelmansa ja kohtalonsa on kuvattu monitahoisesti.

Alun perin vuonna 2019 julkaistu Onnen päiviä on käännetty kahdelletoista kielelle, ja siitä on tekeillä televisiosarja. Romaanin rakenne on televisiosarjaan sopiva: paljon tapahtumia, jotka kerrotaan lyhyinä kohtauksina.

Onnen päiviä on bestseller. Romaanissa on pohjimmiltaan kyse rakkaudesta, avioliitosta, vanhemmuudesta, perheestä ja adoptiosta. Moni asia jää kuitenkin mietityttämään. Kehittyykö Marilyn ihmisenä äitiyden myötä? Miksi miljöökuvaukset puuttuvat melkein kokonaan? Olisiko tapahtumien kertominen kronologisessa järjestyksessä kuitenkin ollut parempi ratkaisu kuin kaksi aikatasoa? Pitäisikö romaanin dramaattiset käänteet käsitellä syvällisemmin? Jään pohtimaan, mihin Onnen päivien suosio perustuu.

 

Claire Lombardo: Onnen päiviä (The Most Fun We Ever Had), suom. Terhi Vartia. Tammi 2026. 582 s.

Onnen päiviä, lukunäyte romaanin alusta.

Liisamari Seppälä on helsinkiläinen kirjoittamisen maisteri Jyväskylän yliopistosta.