SARA SAVOLAINEN

Syyskuussa 1988 historiantutkija Saul Adler tulee auton kolhimaksi Abbey Roadilla juuri ennen matkaansa Itä-Berliiniin. Samana päivänä hänen tyttöystävänsä Jennifer Moreau ottaa hänestä Abbey Roadin suojatiellä kuvan vietäväksi tuliaiseksi DDR:ään. Myöhemmin illalla Jennifer jättää Saulin.

Deborah Levyn romaanin Mies joka näki kaiken päähenkilö Saul lähtee DDR:ään työstämään tutkimustaan sivistyneistön tavasta vastustaa kansallissosialismia Natsi-Saksassa 1930-luvulla. Hänelle on järjestetty tulkki, Walter Müller, jonka äidin ja sisaren luona Saul saa matkansa ajan asua. Matkalla Saul rakastuu Walteriin ja alkaa haaveilemaan yhteisestä tulevaisuudesta.

On jälleen Lontoo, mutta kesäkuu vuonna 2016. Saul Adler jää jälleen auton alle Abbey Roadilla. Sairaalassa ollessaan Saul palaa vuoteen 1988 Itä-Saksassa ja etenee siitä hiljalleen kohti nykyhetkeä. Mies joka näki kaiken on monitasoinen kirja. Itä-Saksan ja Brexit-Britannian aikatasoilla Levy onnistuu käsittelemään niin yhteiskunnallisia ilmiöitä ja aatteita, näiden vaikutusta ihmisiin yksilöllisesti kuin henkilökohtaisia asioitakin kuten muistia, halua ja ihmissuhteita. Monipuolisten aiheiden lisäksi Levy on rakentanut kirjaan omanlaisensa aikarakenteen, mutta kaikesta tästä runsaudesta huolimatta kokonaisuus on ehyt ja kasassa pysyvä.

Teoksessa aika hajoaa. Menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus ovat kaikki läsnä samaan aikaan. Aikarakenne on rakennettu hienosti ja sujuvasti. Heti kirjan alkupuolella lukija saa vihjeitä aikarakenteesta, mutta kaikkia vihjeitä ei pysty ymmärtämään ensimmäisellä lukukerralla. Täten teos tarjoaa varmuudella oivalluksia seuraavillakin lukukerroilla. Kirjan toisessa osassa lukukokemus mullistuu, kun Levy alkaa paljastamaan romaanin sisältämät aikakerrostumat.

Kirjassa pohditaan katsomista ja nähdyksi tulemista. Romaani alkaa Susan Sontagin lainauksella, kuinka valokuvaaminen muuttaa kuvattavan esineeksi. Jennifer ei anna Saulin kuvailla ulkonäköään, mutta samalla hän itse jatkuvasti katsoo häkellyttävän kaunista Saulia kameran linssin läpi. Saul muuttuu taideteokseksi gallerian seinälle ja samalla hänet pilkotaan palasiksi.

Mutta osaisiko Saul edes kuvata Jenniferin olemusta, sillä hän jatkuvasti katsoo tästä ohi. Jenniferin taidenäyttelyssäkin Saul keskittyy oman kuvansa tuijottamiseen eikä huomaa, kuinka näyttelyssä on kyse Jenniferin elämästä eikä Saulista. Vaikka Saul on oman napansa tuijottelija eikä aina ymmärrä omien tekojensa vaikutuksia toisiin ihmisiin, Levy kuvaa häntä lempeästi.

Deborah Levy: Mies joka näki kaiken (The Man Who Saw Everything). Suom. Karhulahti Sari. Kustantamo S&S, 2024, 262 s.

Sara Savolainen on kirjallisuuden maisteri Jyväskylän yliopistosta