LIISAMARI SEPPÄLÄ
Vuosina 1929‒1945 eläneen Anne Frankin Päiväkirja on ikoninen juutalaisvainojen dokumentti. Nyt siitä on julkaistu Baselissa sijaitsevan Anne Frank -säätiön tilaama sarjakuva, joka on oma, itsenäinen taideteoksensa. Sarjakuvassa on käytetty alkuperäisen päiväkirjan lisäksi arkistomateriaalia, mikä antaa lukijalle aiempaa laajemmin tietoa Frankin perheestä.
Anne Frankin päiväkirja julkaistiin ensimmäisen kerran vuoden 1946 alussa. Päiväkirjasta tehtiin näytelmä, joka sai ensi-iltansa New Yorkissa 1955. Näytelmästä sovitettiin Hollywoodissa elokuva 1957. Päiväkirjasta ilmestyi tarkistettu laitos vuonna 2001.
Salainen siipi Amsterdamissa osoitteessa Prinsengraht 265 avattiin museona yleisölle toukokuussa 1960. Toisesta maailmansodasta elävänä selvinneen Annen isän Otto Frankin ohjeiden mukaan museoon rakennettiin kaksi pienoismallia. Ne havainnollistavat, miltä rakennuksen pohjapiirros näytti vuosina 1942‒1944 kahdeksan piileskelevän juutalaisen kotina. Sarjakuvassa on sivulla 27 hieno kuva piilopaikan kahdesta asuinkerroksesta ja ullakosta.
Anne Frank syntyy juutalaiseen perheeseen Saksassa Frankfurt am Mainissa 12. kesäkuuta 1929. Hänen isänsä Otto H. Frank tuo vaimonsa ja kaksi tytärtään turvaan Amsterdamiin pakoon Hitlerin juutalaisiin kohdistamia vainoja. Aikaa myöten käy ilmi, että Saksan miehittämä Hollantikaan ei ole turvallinen juutalaisille. Annen isällä on kuitenkin suunnitelma, miten hänen perheensä välttyy keskitysleireiltä.
Päiväkirja alkaa, kun Anne juhlii kolmattatoista syntymäpäiväänsä kesäkuussa 1942. Yksi lahjoista on kanneltaan punavihreä tyhjä kirja, jolle Anne antaa nimeksi Kitty. Päiväkirjasta tulee hänen uskottu ystävänsä, joka häneltä tähän mennessä on puuttunut.
Sarjakuvassa päiväkirjaan suoraan viittaava teksti on kirjoitettu pikkukirjaimilla. Puhekuplissa käytetään isoja kirjaimia. Päivien merkinnät alkavat aina tekstillä: ”Rakas Kitty”.
Anne on älykäs oppilas ja suosittu koulussa sekä oppilaiden että opettajien joukossa. Siksi ei olekaan ihme, että toimittajaksi tai kirjailijaksi haaveileva varhaiskypsä ja herkkä teinityttö kirjoittaa tekstiä, joka kestää aikaa.
Heinäkuussa SS:ltä tulee käskykirje, ja Otto H. Frankin johdattamana perhe pakenee isän omistaman tehtaan, Opektan, lisäosaan, jossa on turvallista piileskellä natseja. Ovi pakopaikkaan on piilotettu kirjahyllyn taakse. Koska asunnossa on tilaa, Otto Frank kutsuu sinne asumaan myös van Daanin perheen ja myöhemmin myös hammaslääkäri Albert Dusselin.
Sarjakuvan alussa on esitelty sekä salaisen siiven asukkaat että myös ne hollantilaiset tehtaan työntekijät, jotka auttavat piileskelijöitä kaikissa käytännön toimissa, kuten esimerkiksi ruoan hankinnassa. Henkilöiden esittely on ratkaisuna omintakeinen mutta toimiva.
Hyvin pian käy ilmi, että sosiaaliset suhteet sotaa pakenevien ihmisten välillä ovat vaikeita. Tila on ahdas, ulkona ei voi käydä, ja päivisin pitää olla hiljaa. Peseytyminen on oma prosessinsa. Ruoka-aineet pilaantuvat. Papuja on varastossa 300 kiloa. Riitoja syntyy myös perheiden sisällä. Näin Anne kirjoittaa rouva van Daanista 28.9.1942:
Jos osaisin piirtää, olisin ikuistanut hänet juuri sellaisena, niin huvittava tuo pieni, lapsellinen, tyhmä eukko oli! Mutta yhden asian tiedän, ja se on: ihmisiä oppii tuntemaan hyvin vasta sitten kun on kerran riidellyt kunnolla heidän kanssaan. Vasta sitten voi arvioida heidän todellista luonnettaan. (39)
Koulumaailmaa kaipaava Anne tuntee itsensä yksinäiseksi. Näin Anne uskoutuu Kittylle 20.11.1942:
Tämän surkeuden lisäksi on vielä toinenkin ikävä asia, mutta se on henkilökohtainen ja kalpenee kaiken juuri kerrotun rinnalla. Kuitenkaan en voi olla kertomatta sinulle, että olen alkanut tuntea itseni hyvin yksinäiseksi. Ympärilleni on muodostunut suuri tyhjyys. Ennen en miettinyt koskaan sellaista, sillä hauskanpito täytti koko ajatusmaailmani. Nyt ajattelen joko surullisia asioita tai itseäni. Ja lopultakin olen vakuuttunut siitä, että isä ei voi korvata minun koko entistä maailmaani, vaikka onkin hyvin kultainen. Äiti ja Margot eivät ole kuuluneet enää pitkään aikaan tunteideni piiriin. (51)
Sarjakuvassa on muutamia todella onnistuneita kuvia. Hienojen piirrosten joukossa on kaksi pastissia, toinen Edvard Munchin Huuto (58) Ja toinen Gustav Klimtin Adele Bloch-Bauerin muotokuva (59). Anne pelkää ammuskelua ja pommituksia, joten hän siirtyy usein yöllä isänsä viereen nukkumaan. Isän ja tyttären yhteiset yöt on kuvattu koskettavasti (75). Anne saa ahdistukseen ja masennukseen valeriaanaa. Lääkkeen vaikutukset on piirretty omaleimaisesti (83).
Öisin pitää sodan äänien lisäksi pelätä myös varkaita. Tehtaan ovien lukkoja rikotaan, ja varkaat saavat saaliksi rahaa ja merkittäviä määriä annoskortteja. Salaisen siiven asukkaat onnistuvat kuitenkin pysymään piilossa varkailta.
Prinsengrahtilla on paljon aikaa: Anne opiskelee. Hän on kiinnostunut historiasta, sen lisäksi hän opettelee kreikan ja ranskan sanoja, tutustuu Kreikan jumaliin ja kerää tietoja filmitähdistä. (136)
Luonnollisestikin salaisessa siivessä seurataan kiinnostuneina sodan edistymistä. Maihinnousua odotetaan hartaasti. Uutisissa pelätään, että maihinnousun tullen saksalaiset aukaisevat sulut ja antavat maan joutua veden alle. Sarjakuvassa on hieno aukeama tulvasta (104‒105). Vihdoin 6. kesäkuuta 1944 päivättyyn aukeamaan on piirretty kuva Normandian maihinnoususta.
Päiväkirjan viimeinen merkintä on elokuun ensimmäiseltä päivältä 1944. Asuminen yhteiskunnalta piilossa kestää siis noin kaksi vuotta.
Alkuperäinen Anne Frankin päiväkirja on autenttinen. Omalla tavallaan se on paljas dokumentti nuoren juutalaisen tytön piileskelystä maan alla toisen maailmansodan aikana.
Päiväkirjan pohjalta tehty sarjakuva on jotain aivan muuta, sillä sarjakuvan tekijät tietävät enemmän kuin Anne Frank tiesi. Piirtäjillä on myös enemmän keinoja asioiden ilmaisemiseen. Sarjakuvassa tulkitaan alkuperäistä tekstiä kuvilla, ja puhekuplien sisällöt on keksitty.
Itselleni alkuperäinen päiväkirja on kaikkein koskettavin. Sen lukemalla pääsee lähelle Anne Frankin maailmaa Prinsengrahtilla. Myös päiväkirjan lukemista seuraava tunne on vahvempi kuin sarjakuvaan tutustuessa. Iloitsen kuitenkin hienoista kuvista, joiden suunnitteluun ja toteutukseen on käytetty aikaa. Sarjakuvan lopussa on taustoja valaisevia tekstejä. Jään miettimään, mikä on sarjakuvan kohderyhmä.
Ari Folman, David Polonsky: Anne Frankin Päiväkirja (The Diary of a Young Girl) Suom. Anita Odé. Tammi 2019. 157 s.
Liisamari Seppälä on kirjoittamisen maisteri Jyväskylän yliopistosta
Vastaa