RIITTA VAISMAA – Kuka kertoo?

Tanskalaisen Helle Hellen minimalistisen romaanin kerronta alkaa jo kannessa olevasta teoksen nimestä Hafni kertoo – ja jatkuu ensimmäisellä tekstisivulla omaperäisesti sivulauseella ”että aikoo erota.” Hafnin on tarkoitus juhlistaa eroaan ja uutta alkua kiertelemällä Tanskaa paikasta toiseen. Hafni on suunnitellut roudstripinsä tarkkaan ja tehnyt niin majoitus- kuin illallisvarauksensa kahdeksan päivän matkaa varten.

Lopulta matkaan kuluu noin kuukausi eikä suunnitelmassa silti päästä pitkällekään. Hafni jää suunnitelmansa alkupuolen pysähdyspaikoille useammaksi päiväksi. Moni asia menee vähän pieleen, mutta enimmältään viivästykset johtuvat Hafnin kohtaamista ihmisistä. Vaikka Hafnin tarkoitus oli saada olla yksikseen, ei hän järin pahoillaan kohtaamisistaan ole. Teosta on markkinoitu päähenkilön halulla paeta itseään ja tuntojaan. Minusta Hafni kertoo ei ole pessimistinen saatikka lohduton. Aavistuksen surumielisyyttä Helle suo matkantekijälleen.

Hafni juuttuu useammaksi päiväksi niin vaatimattomalle leirintäalueelle kuin hienoon vanhaan linnaan tehtyyn hotelliin. Leirintäalueelta hän vielä soittaa seuraaviin varattuihin majoituksiin ja siirtää niitä eteenpäin. Kolmannen soiton jälkeen hän ei enää kehtaa. Leirintäalueella häntä viivyttävät hyvää ruokaa tekevät kaksostytöt, Linnahotellissa viininmaistajaiset ja mukava mieshenkilö. Toinen mies pyytää kyytiä Hafnilta, joka sanoo yleensä ja omaksi harmikseen aina kyllä. Sama mies jatkaa pyyntöään aina kotipaikalleen, missä ylen ystävälliset vanhemmat tarjoavat yllin kyllin niin ruokaa kuin juomaakin. Yksi yö taas sujahtaa poissa suunnitellulta reitiltä. Riittääpä vuorokauden viivästykseen arkinen pommiin nukkuminenkin.

Hafnin matkantekoon vaikuttavat ja matkaa viivyttävät useimmiten miehet. On Helleltä raikas ratkaisu, että hän ei silti rakenna edes ohimeneviä romansseja. Hafni päätyy teoksen lopussa yksikseen samalle levähdyspaikalle, mistä lähtikin, vaikka yhden uimahousumiehen kanssa ollaan lähekkäin. Kerran haikea ajatus häivähtää lakanoihin puikahtaessa.

Hafni kertoo on hyvin tanskalainen. Maan tunteminen avaisi todennäköisesti Hafnin matkasta paljon lisää. Helle käyttää paljon paikannimiä, teiden, jokien ja rannikon kuvauksia, samoin viittaa tanskalaisille ilmeisen tuttuihin nähtävyyksiin.

Hafnin palkintomatka tai pakomatka on myös ruokamatka. Hafni on selvästikin kaikkiruokainen. Hän selviää tielleen osuvista marketeista ostamillaan eväillä, mutta kiinnostavasti päiväsaikaisiin syötäviin kuuluu usein tanskalaiseen tapaan moninaisia voileipiä. Kolmen ruokalajin illalliset Hafni syö usein viimeisen päälle.

Alkoholia kuluu reippaasti. Ruokajuoma on viiniä, jota yhdellä aterialla kuluu vähintään pullo. Aperitiivi kuuluu asiaan, samoin erilaiset drinkit pääruuan jälkeen. Välistä Hafni muistaa olevansa autolla liikkeellä, jolloin matkaan tulee yöpyminen lisää. Kauttaaltaaan Hellen ironiseen ilmaisuun sopii, että aina ei voi autosta välittää. Onneksi Hafni on hyvin varovainen kuljettaja.

Hafni on elänyt varsin tavallisen avioliiton. Kasvattanut aikuisiksi kaksi lasta, joihin hän mielellään pitäisi nykyistä enemmän yhteyttä. Hafni on realisti. Kun hän eräänä iltana soittaa lapsilleen ja kun molemmat puhelut menevät vastaajaan, Hafni toteaa sen olevan hyvän merkki; asiat ovat kohdallan. Helle Helleä sanotaan taitavaksi tavallisen arjen kuvaajaksi. Hafnin arjen kirjailija heilauttaa usein vähän outoon asentoon. Aina käytössä olevat urheilusukat pitää välistä venyttää jalassa ylemmäs ja välistä rullata alaspäin, kun sukat kiristävät jalkojen turvotessa.

Hellen kerronta keskeytyy välillä arjen outouksiiin tai paremminkin tavallisuuksiin, hyvin tunnistettaviin ajatuksenjuoksuihin. Ehkä niissä piilee Hafnin halu itsenäistyä, ottaa oma elämänsä haltuunsa, irrottautua tylsästä kotielämästä. Näinhän arki sujuu. Hellen monikerroksinen kerronta ja Hafnin elämäntyyliin sopiva pirstaleisuus ovat paikallaan.

”Noloa kattaa pöytä etukäteen. Noloa odottaa ikkunassa, noloa odottaa piilossa ikkunan takana. — Noloa kokata koko päivä, noloa kieltää tehneensä niin. Noloa, jos pöntössä on vessanpesuainetta, kun vieraat menevät tarpeilleen.”

”Älä hinkkaa hyönteisiä seinästä rätillä. Varo tekemästä imurilla jälkiä kattoon. Älä käytä metallia teflonilla. — Älä pese ikkunoita ennen Allania, Bodilia ja Carlia. Pölynimurin johtoa ei saa kelata solmuun. Käytä kumihanskoja, kun käsittelet punakaalia.”

Outi Mennan suomennos sopii hienosti Hafnin tavalliseen ja arkiseen ajatteluun, minne sopivat paremmin kuin hyvin arkiset, oivaltavat ja puhekieliset ilmaisut.

Hafni ei ole kovin paljon opiskellut. Hän on suorittanut joitain lyhyitä koulutuksia. Työelämä on ollut sirpaleinen, sattumalla on ollut ilmeisen suuri merkitys. Hafni ei luule itsestään yhtään enempää:

”Minulle tuottavat yhtenään ongelmia sana proosallinen, sana pittoreski, sana konventionaalinen, sana veneraatio sana konsensus, sana suggestiivinen — sana koleerikko sekä kaikki muutkin temperamenttityyppejä kuvaavat sanat lukuun ottamatta melankolikkoa —sana normatiivinen, sana nurinkurinen, korrehtuuri/koreografia, sana kitetynyt, sana limbo.”

Mitä Hafni kertoo? Kertooko Hafni kaiken? Hafni on ensi lehdellä levähdyspaikalla ja soittaa tuttavalleen, jonka on tavannut opiskeluaikana. He ovat edellisen kerran puhuneet noin kolmetoista vuotta sitten, joka tapauksessa ennen vuosituhannen alkua. Jo on siis aikakin.

Hellen tiiviiseen kerrontaan mahtuu paljon, ainakin tuon kolmentoista vuoden tapahtumat ja jopa lapsuuden muistoja. Romaanin Hafni kertoo kerrontaratkaisu on kiehtova. Pääosin romaani etenee kolmannen persoonan kerrontana. Välistä kerronta leikkaa, kun Helle kirjoittaa ”Hafni sanoo:” tai ”Hafni kertoo:” Kertooko Hafni vain näiden jälkeen tulevan lyhyen jakson vai koko romaanin? Minusta romaanin aloitus puoltaa Hafnin kertojuutta. Samoin se, että Hafni välillä sinuttelee puhelututtavaansa. Samoin myös se, kun Hafni on kesken kaiken levähdyspaikalla oikomassa autossa istumisesta puutuneita jalkojaan. Olen kuitenkin lukenut muitakin tulkintoja.

Loppu tukee Hafnin osuutta koko kertomukseen, pitkään puheluun. Hafni on tavannut autolautalla naisten yhteisen tuttavan, joka on kehottanut kertomaan terveisiä tutuille. Siksi Hafni sanoo soittaneensa, ei kertoakseen avioerosta. ”Hafnilla ei ole enempää kerrottavaa levähdyspaikalta. — Olisi kiva kuulla myös, mitä sinulle kuuluu.”

Helle Helle (s. 1965) on Tanskassa ja muualla Pohjoismaissa laajalti palkittu ja tunnettu. Hänet tunnetaan omaperäisestä, hillitystä tyylistään. Häntä pidetään yhtenä Tanskan merkittävimmistä nykykirjailijoista. Hellen esikoisteos ilmestyi 1993. Kaikkiaan häneltä on julkaistu 14 teosta, joita on käännetty 23 kielelle. Hafni kertoo on Helle Hellen ensimmäinen suomennettu teos.

 

Helle Helle: Hafni kertoo (Hafni fortæller). Suom. Outi Menna. WSOY 2026. 214 s.

ks. tekstinäyte Hafni kertoo alusta

Riitta Vaismaa on kriitikko.