EVA SUNDGREN

Kultin kasvatit on Pariisissa varttuneen, New Yorkissa asuvan palkitun journalistin Clémence Michallonin toinen romaani ja edustaa suosittua lajityyppiä psykologinen trilleri. Romaanin päähenkilö ja kertoja on Frida, joka on veljensä Gabrielin kanssa majoittunut ylelliseen lomahotelliin Escalanten autiomaassa Utahissa. Tämä on kerronnan ensimmäinen aikataso ja miljöö. Hotelli muodostaa viileän keitaan polttavan kuumassa autiomaassa. Sinne on majoituttu Fridan rahoilla, sillä hän ansaitsee itsenäisenä sijoittajana hyvin. Frida on päättäväinen, toimintakykyinen ja epäluuloinen, kun taas Gabriel on passiivinen ja masentunut. Frida olisi mielellään kustantanut Gabrielille oman huoneen, mutta tämä ei halunnut. Heidän majoittumisensa samaan huoneeseen sujuu kuitenkin luontevasti, vaikka he eivät ole tavanneet viiteen vuoteen. Frida on saapunut paikalle New Yorkista, Gabriel Seattlesta.

Välillä nykyhetkestä ja hotellista hypätään ”ainoaan Hudsonjoen laakson kaupunkiin, jonka tunsimme” ja menneisyyteen. Ensimmäinen takauma on 25 vuotta sitten, jolloin Frida on täyttänyt kahdeksan. Hän elää laitosmaisessa kultissa, jossa lapset on vieroitettu vanhemmistaan ja arki pyörii Émile-nimisen miehen ja tämän luottohenkilöiden komennossa. Kuri on kovaa, joka päivä on johtajan pitämiä umpitylsiä oppitunteja, ruokaa saa niukasti eikä ulkomaailmaan olla yhteydessä. Frida ja Gabriel tutustuvat toisiinsa, kun kumpikin teljetään tuntikausiksi komeroon rangaistukseksi sopimattomaksi katsotusta käytöksestä. Siitä pitäen he ovat aina yhdessä, sikäli kuin se on mahdollista olosuhteissa, joissa tytöt ja pojat on erotettu toisistaan. Heistä tulee käytännössä sisarukset, vaikka he eivät ole sitä biologisesti eikä kumpikaan tunne omia vanhempiaan.

Takaumien avulla seurataan Fridan ja Gabrielin elämää kultissa. Eräänä päivänä he saavat tietää, että kultin hallussa olevat maat ja rakennukset eivät ole aidattuja eivätkä lukittuja ja että joillakin heitä vanhemmilla lapsilla on tapana tehdä iltaisin salaisia retkiä ulkomaailmaan, jossa kuulemma ei olekaan hirveää ja pelottavaa, niin kuin Émile on opettanut. Kulttilaiset ovat niin aivopestyjä, että he pysyvät kultin alueella, koska uskovat sen olevan itselleen parasta eivätkä tiedä muustakaan. Mutta Frida ei olekaan alistuva reppana vaan ovela ja oppivainen. Hän tekee tarkkoja havaintoja ympäristöstään ja oppii pitämään suunsa kiinni sekä pelaamaan sosiaalista peliä. Hän panee tietysti myös merkille, että Émile itse ei elä kuten opettaa vaan käy ahkerasti ulkomaailmassa ja ajelee autolla. Lisäksi Émilellä on rahaa, vaikka kulttilaisilta se on kielletty asia. Gabriel ja Frida tekevät kävellen useita retkiä kultin ulkopuoliseen maailmaan ja näkevät siellä ihmeellisiä ja houkuttelevia asioita, kuten kunnollista ruokaa, jota ei säännöstellä. He kohtaavat avuliaita ja ystävällisiä ihmisiä. Kun Frida täyttää 18, hänen asemansa kultissa muuttuu hyvin ikävällä tavalla. Niinpä Gabriel ja Frida sytyttävät tulipalon ja karkaavat.

Clémence Michallonin tyyli on nasevaa ja helppolukuista. Virkkeet ja kappaleet ovat lyhyitä, tyyli on reportaasimainen. (Sitaateissa olen yhdistänyt kappaleita.) Suomentaja Antti Immonen on tehnyt moitteetonta työtä. Hotelli Arassa oleilu saa pian järkyttävän käänteen, kun yössä kuuluu huuto. Kertoja-Frida raportoi:

”Sinne on jo ehättänyt kolme hotellin työntekijää. Kaksi heistä seisoo, yksi on polvillaan maassa. Seisomme kahden maailman rajalla, missä hotelli sulautuu autiomaahan. Vain muutaman metrin päässä siitä paikasta, missä Brennerit viime yönä riitelivät. Nuo kolme hotellin työntekijää katsovat alaspäin. Gabriel hivuttautuu lähemmäs. Minäkin lähestyn hänen perässään. En halua katsoa, mutta minun on silti ihan pakko. En halua jäädä osattomaksi tästä. Sabrina Brenner viruu maassa. Hänen ruumiinsa on kouristunut salaman muotoon. Hänen päänsä on kuin Pandoran lipas, ja sen avattu kansi on hänen murskattu kallonsa. Verta – ja paljon – on roiskunut Ara-hotellin kalliin näköiselle hiekkakivilaatoitukselle.”

Sabrina Brenner oli kaunis ja rikasta miestään huomattavasti nuorempi. Hänen miehensä William ilmestyy vaimonsa ruumiin ääreen ja alkaa öykkäröidä ensihoitajille. Tunnelma on epätodellinen. Kertoja-Frida kuvailee, miten Gabriel sitten alkaa käyttäytyä oudosti, jolloin voi syntyä vaikutelma syyllisyydestä. Mutta miksi Gabriel olisi tappanut itselleen tuntemattoman naisen? Fridaa ärsyttää Gabrielin käytös, joka saattaa vetää heihin epätoivottua huomiota. Frida kertoo tapausta tutkivalle seriffille kuulleensa Brennerien riitelevän ja nähneensä Sabrinalla mustelmia, ja William haetaan kuulusteluun. Frida kuvittelee kaiken olevan nyt kunnossa.

Takaumien kautta saamme tietää, että kultista karkaamisen jälkeen Gabriel ja Frida kohtaavat monia vaikeuksia, sillä heillä ei ole omaisuutta, syntymätodistuksia eikä käsitystä kultin ulkopuolisen yhteiskunnan käytännöistä ja tavoista. Toisaalta he ovat tottuneet ankeisiin oloihin, ja Frida on sitkeä ja nokkela. Gabriel löytää Fridan avulla elämänsä rakkauden, Annien, ja avioituu tämän kanssa. He kolme ovat kuin yhtä perhettä. Mutta onnea ei kestä kauan, sillä Annie katoaa ja löytyy myöhemmin kuolleena. Gabrielia epäiltiin, ja vaikka hänet myöhemmin vapautettiin epäilyistä, lehdistö oli jo ehtinyt tuhota hänen maineensa. Siksi hän muutti mahdollisimman kauas eli Seattleen.

”Annien kuoleman jälkeen en uskonut minkään muuttuvan. Jatkoin työntekoa. Eräänä iltana, kun Annie oli edelleen kateissa, tein sen virheen, että annoin haastattelun paikallistelevision toimittajalle. En sanonut paljonkaan – vain että olimme epätoivoisia ja huolissamme kälystäni. Kun palasin seuraavana päivänä töihin, kuulin kuiskuttelua. Ja siitä asiat lähtivät kehkeytymään huonompaan suuntaan. Ihmiset eivät enää katsoneet minua silmiin. Palavereissa minun puheenvuoroilleni ei ollutkaan yhtäkkiä enää tarpeeksi aikaa. Puolen vuoden kireyden jälkeen pomoni pyysi minut juttusilleen.”

Fridakin menetti median takia ensimmäisen ja ainoan työpaikkansa, jonka oli saanut pankista valmistuttuaan yliopistosta. Median vastuu tai pikemminkin häikäilemättömyys on yksi tämän romaanin teemoista, mikä on ymmärrettävää kirjoittajan journalistitaustan valossa.

Kuinka ollakaan, Frida ja Gabriel ovat tulleet yhdessä hotelliin, koska he ovat suostuneet tv-ohjelmaan, jonka aiheena on Annien tapaus. Gabriel on ainoa, joka ei ole julkisesti kommentoinut tapausta mitenkään, ja Frida haluaa tulla hänen tuekseen. Tarkoituksena on siis valmistautua yhdessä ohjelmaan. Hotellin tapahtumienkin valossa aikomus osallistua ohjelmaan vaikuttaa riskialttiilta. Tietysti hotellissa on somevaikuttajia, jotka kuvaavat kaikkea ja kuiskuttelevat.

Hotellin työntekijä Catalina varoittaa Fridaa kojooteista ja huomauttaa, että autiomaa on päivällä ihan erilainen kuin yöllä. Yksi romaanin teemoista on se, että asiat näyttävät erilaisilta eri valossa ja eri näkökulmasta. Catalinalle ja monelle muulle kojootit ovat pelottavia, mutta Frida tuntee sympatiaa nilkuttavaa kojoottia kohtaan:

”Yöllä näin kojootin uudelleen, se nilkutti kaukana. Joko auttajat eivät olleet vielä saapuneet tai sitten he eivät olleet löytäneet sitä. Kolmantena päivänä, kun Gabriel jätti patikkaretkemme väliin, uskaltauduin polulle muutamaksi minuutiksi ja kävin viemässä karvaiselle ystävälleni lisää naposteltavaa. Tiedän, tiedän! Villieläin, kansallispuisto ja niin edelleen. Mutta en vain voinut hillitä itseäni. Eilen minulla ei ollut mahdollisuutta käydä katsomassa sitä. Gabriel ei halunnut jäädä pois yhdestäkään aktiviteetista, eikä minua huvittanut selittää hänelle tekemisiäni. Hän olisi vain alkanut huolehtia minusta ja turvallisuudestani.” (s. 110)

Fridan pimeä puoli ei rajoitu pelkkään harmittomaan yölliseen kuljeskeluun, salakuunteluun ja kojootin ruokkimiseen. Hän vie kojootille vettä, mikä on ymmärrettävää, mutta miksi ihmeessä hän vie sille myös suolakeksejä? Onko kysymyksessä kirjailija Clémence Michallonin lapsus vai onko se viittaus Fridan pimeään puoleen? Niin tai näin, Frida on toimintakykyinen ja velvollisuudentuntoinen, joku voisi myös sanoa, että hän sekaantuu paljon asioihin. Hän kokee velvollisuudekseen huolehtia paitsi kojootista myös Gabrielista, joka on joutunut aikamoiseen pinteeseen. William Brenner nimittäin ilmestyy hotelliin vapaana miehenä, ja seriffit tulevat hakemaan Gabrielin, sillä hänellä on epäilyttävä tausta, sen on juorulehtimoguli William Brenner tehnyt selväksi. Frida löytää Billyn hallusta Sabrinalle kuuluneen esineen ja haluaa tietää, miten se on mahdollista. Frida ei ole mielissään siitä, että Gabriel on pimittänyt häneltä tunteneensa Sabrinan, tosin vain lyhyen aikaa. Voiko Gabrieliin luottaa, vai onko hän sittenkin syyllinen? Seriffit ainakin vaikuttavat haluavan tehdä hänestä syyllisen vaikka väkisin. Heidän käytöksensä on epäasiallista ja pahempaakin.

Kultin kasvatit on monikerroksinen romaani, jossa nykyisyyteen sijoittuva murhatapaus muodostaa tavallaan kehyskertomuksen. Autiomaan ympäröimä hotelli on kuin kehys, joka sulkee piiriinsä nykyisyyden henkilöt ja tapahtumat. Autiomaan auringonlasku on kuvitteellinen iltanuotio, jonka ääressä Frida kertoo muut tarinansa, joista kultissa kasvaminen sijoittuu sekin suljettuun miljööhön. Mutta toisin kuin perinteisissä kehys- ja sisäkkäiskertomuksissa, kukin kertomus paljastuu vaiheittain ja limittäin, ei yksi kerrallaan alusta loppuun. Annien tarinakin tulee kerrotuksi. Kirjallisuuden ystävälle teos tarjoaa muutakin kuin jännittävän juonen. Miettimisen ja keskustelun aihetta tarjoavat esimerkiksi henkilöiden psykologia sekä romaanin kirjalliset motiivit ja teemat. Motiiveja ovat esimerkiksi kojootti ja nuotio. Jälkimmäinen edustaa turvaa ympäröivältä pimeydeltä ja kodikasta yhteenkuuluvuutta mutta myös tuhoavan palon vaaraa. Teemoista keskeisin liittynee perhesuhteisiin ja niiden merkitykseen:

” Pidämme toisiamme kädestä häissä. Katselemme ruumisarkun katoavan maan poveen. Selviydymme monista asioista, talvista ja masennuksesta, kaksikymmentäkolme vuotta. Hyvästelemme toisemme, emme näe toisiamme ikuisuuksiin, ja sitten tapaamme taas. Pidämme kiinni toisistamme. Tällaisia meistä on tullut. Ja tällaisia me olemme itse asiassa aina olleet. Vain tällä tavalla olemme osanneet elää: perheenä.” (s. 376)

Mutta ovatko romaanissa kuvatut perhesuhteet terveitä? Voivatko ne edes olla sitä, kun ottaa huomioon Fridan ja Gabrielin lähtökohdat?

 

Clémence Michallon: Kultin kasvatit (The Last Resort) Suomentanut Antti Immonen. Otava 2026.

Eva Sundgren on kirjoittamisen ja sosiologian maisteri Jyvskylän yliopistosta.

LUKUNÄYTE ROMAANISTA