SARA SAVOLAINEN

Pachinko-kuulat on ranskalais-korealaisen Elisa Shua Dusapinin toinen suomennettu romaani. Dusapin tunnetaan hänen menestyksekkäästä romaanista Sokcho talvella (2023), josta on sittemmin tehty myös elokuva. Pachinko-kuulat jatkaa ensimmäisen teoksen melankolista tunnelmaa sekä ulkopuolisuuden ja identiteetin etsimisen tematiikkaa tiivistunnelmaisella kerronnalla.

Pachinko-kuulat sijoittuu helteiseen Tokioon, jonne Sveitsissä asuva Claire on matkustanut kesäksi korealaisten isovanhempiensa luokse. Clairen isovanhemmat ovat vuonna 1952 paenneet Korean sisällissotaa Japaniin ja alkaneet pyörittämään pachinko-pelihallia. Claire tahtoo suunnitella isovanhempiensa kanssa syksyksi matkaa Koreaan, jossa isovanhemmat eivät ole käyneet sodan jälkeen.

Kommunikointi Clairen ja hänen isovanhempiensa välillä on vaikeaa. Claire ei enää osaa puhua koreaa eikä isovanhemmilta taitu ranska. Claire on opiskellut japania, koska korean opiskeluun hänellä ei ole ollut mahdollisuuksia, mutta isovanhemmat eivät ole koskaan suostuneet opetella japania:

“Iltaisin hän [Clairen poikaystävä Mathieu] kertoi tässä samassa huoneessa heidän keskusteluistaan, useimmiten he olivat puhuneet isovanhempien aikaisemmasta elämästä Koreassa Japanin miehittäessä maata.

‘Tiesitkö, että kun korean puhuminen kiellettiin kuolemanrangaistuksen uhalla, isoäidinäitisi leikkasi ennemmin kielensä irti kuin suostui opettelemaan japania?’*
En tiennyt. En tiennyt isovanhemmistani oikeastaan paljon mitään. He eivät koskaan muistelleet menneitä minun tai äitini kanssa.” (47–48)

Kommunikointi heidän välillään tapahtuu yksittäisillä korean ja englannin kielen sanoilla sekä sveitsiläistä Monopolia pelaten. Aina kun Claire koittaa ottaa tulevan Korean matkan puheeksi, isovanhemmat eivät suostu suunnittelemaan sitä.

Ajankuluksi Claire on suostunut opettamaan ranskaa 10-vuotiaalle Miekolle. Tytönkin kanssa Clairen on vaikea löytää yhteistä säveltä. Claire yrittää keksiä heille ja Miekolle mieleistä tekemistä, mutta tuleekin toteuttaneeksi omia lapsuudenhaaveitaan. Näitä ihmissuhteita vaikeuttaa myös sukupolvien kuilu. Clairen on vaikeaa keksiä sopivia puheenaiheita Miekon kanssa ja isovanhemmiltaan hän ei osaa kysyä näiden menneisyydestä Koreassa. Samaan aikaan muuttunut arki isovanhempien luona hämmentää aikuista Clairea.

Claire pohtii omaa identiteettiään ja sukujuuriaan: “Kaikki luulevat minua japanilaiseksi, vaikka olen harvoin tuntenut itseäni yhtä vierasmaalaiseksi kuin tänä kesänä tuo lapsi kyljessäni.” (38) Claire yrittää löytää yhteyttä niin isovanhempiensa kuin omien sukujuuriensakin kanssa. Dusapin luo inhimillisen kuvan yhteyden etsimisestä ja kuinka siinä hapuillessa syntyy helposti väärinkäsityksiä. Jokaisella meistä on kipunsa, joiden kanssa kamppailemme. Dusapin kuvaa tämän hienosti vähäeleisellä kerronnallaan.

Anu Partanen on tehnyt jälleen hienoa työtä suomennoksen kanssa. Sokcho talvella -käännöksestään hän on voittanutkin Maurice de Coppet -palkinnon.

Elisa Shua Dusapin: Pachinko-kuulat (Les billes du Pachinko). Suom. Anu Partanen. Siltala, 2025, 175.s.

Sara Savolainen on kirjallisuuden maisteri Jyväskylän yliopistosta