RISTO NIEMI-PYNTTÄRI

Ranskalaisen realismin suuri nimi BALZAC voitaisiin kirjoittaa kapitaalein, sillä hänen vaikutuksensa 1800 -luvun kirjallisuudessa on uskomaton. Tämä ilmenee myös Eversti Chabert pienoisromaanissa: Balzacin kuvaus pariisilaisesta slummista on ikimuistettava.

Vaikka Everstin vanhanaikainen ”kunnia” voi tuntua jo hourailulta, niin ryysyläisenä sinnitteleviä realisteja lienee yhä, myös rahavalta ja vehkeily on tuttua.

Eversti Chabert oli kuuluisa, kautta Ranskan ihailtu sankari, joka onnistui johtamaan joukkonsa voittoon venäläisiä vastaan käydyssä Eylaun -taistelussa. Everstin uskottiin kuolleen taistelussa. Mutta kun hän virkosi ruumisröykkiön alta, pahasti ruhjottuna ja haavoittuneena, hän oli muuttunut tunnistamattomaksi ja halusi takaisin nimensä, omaisuutensa ja kunniansa.

Balzac näki Everstin hahmossa yhteiskunnan turbulenssin seuraukset. Kunnian mies on hetkessä kurjimus, kun Ranskassa kunnia on korvautunut rahalla. 1800 -luvun alussa Napoleonin jälkeen aateliston ja uusrikkaiden yhteistyössä Ranska muuttui valtakunnaksi, jossa kaikki asiat mitattiin uudella tavalla. Aiemmin elämää ei oltu punnittu niin julmasti rahalla. Se synnytti Pariisin slummit, ja niiden vierelle rikkaiden asuntoalueet.

Balzacin massiivinen teossarja La Comédie humaine – inhimillinen näytelmä syntyi markkinatalouden orastaessa. Se oli romaanitaiteellinen tutkimus, sosiologiaa joka vaikutti sosiologian syntyyn. Balzac tutki siitä, miltä elämä tuntuu nyt: mitä on olla olemassa. Eversti Chabert kuuluu tähän sarjaan.

Arvostettava klassikoihin keskittynyt Impromptu kustannus on löytänyt mainion teoksen ja suomentaja Osmo Korhonen on tehnyt hyvää työtä.

Romaanissa Balzac asettaa keskeiseen rooliin juristin, niin että kysymys oikeudenmukaisuudesta ruumiillistuu oikeuslaitokseen. Hyvään pyrkivä nuori juristi, Derville, tunnistaa Everstin kunnialliset pyrkimykset.

Hänen kauttaan tulee esille myös se, millaisen ryöstön kohteena valtakunnan varallisuus on. Ja vaikka Derville itse kuuluu seurapiireihin, hän on köyhien puolella. Ensi töikseen hän järjestää omistaan Everstille varat elämiseen. Kun tämä lakimies tulee tapaamaan Everstiä pariisilaiseen slummiin, hän näkee ja ymmärtää, mistä johtuu tuo valtaviin mittasuhteisiin paisunut Pariisin kurjuus.

Dervillen oli käveltävä slummialueella, sillä kadulla oli paikoin niin syvät urat että vaunut olisivat jääneet kiinni. Juristin saama osoite viittasi liejuiseen pihaan, josta löytyi rakennelma jota ei voi kutsua taloksi.

” Se oli löytötavarasta koottu hämmästyttävän suuri pytinki. Suuri kuin maalaistalo, mutta ympärillä ei ollut niittyä eikä raikasta tuulta, pelkkää rapaa ja löyhkää. Talossa pidettiin karjaa, myytiin maitoa, lihaa ja munia.

Portin ja talon väliin levisi täynnä karjanlantaa täynnä oleva lätäkkö, johon valuivat myös sade- ja käyttövedet. Yksi talon seinistä näytti tukevammalta kuin muut, ja sen varassa lepäsi koko heiveröinen hökötys. Seinä oli päällystetty häkeillä joissa kaniperheet lisääntyivät kovaa vauhtia. Ajoportin oikealla puolella sijaitsi navetta, jonka parvella säilytettiin karjanrehua ja jonka maitohuone oli toisesta päädystään kiinni päätalossa. Vasemmalla oli kanitarha, hevostalli ja sikolätti jonka katto – samoin kuin hökkelinkin katto – oli kyhätty huterasti toisiinsa naulatuista jätelaudoista ja sen jälkeen tilkitty sieltä täältä kaisloin”.

Tämän surkeuden keskeyttää kertojan huomautus, täältä käsin ruokitaan Pariisia – ainekset myös kaupungin tärkeimpiin aterioihin:

”Kuten kaikissa paikoissa, joissa valmistetaan ainekset niihin tärkeisiin aterioihin joita Pariisissa päivittäin ahmitaan, myös pihassa … näkyi kuhmuille lyödyt läkkipeltiset maidonkuljetushinkit ja pytyt ja pytyt täynnä kermaa oli paiskottu sikin sokin likapyykkiin kuuluvien vaatenyttyjen sekaan maitohuoneen eteen. Astioiden pesuun tarkoitetut reikäiset rievut liehuivat auringossa keppien väliin viritetyllä narulla.”

Ja kurittomat pojat, Balzacin pieneen romaaniin mahtuu lapsia, joiden puuhissa huvi ja pahanteko yhdistyvät:

”Talon vahtiminen oli jätetty kolmen pojanviikarin varaan. Yksi heistä oli kavunnut tuorerehulla lastattujen kärryjen päälle ja heitteli sieltä kiviä naapuritalon savupiippuun toivoen, että ne putoaisivat suoraan pataan.” (58)

Everstin huone on pieni ja matala, maalattialla. Vaikka juristi on järjestänyt Everstille hieman rahaa, tämä haluaa asua veteraaniystävänsä huoneessa ja maksaa tälle vuokraa. He keskustelevat Everstin omaisuuden hankkimisesta takaisin ja ex-vaimon haastamisesta oikeuteen. Juristi lähtee saman tien ex-vaimon, nyttemmin varakkaan kreivittären talolle – ja näin miljöö vaihtuu suoraan slummista rikkaiden asuinalueeksi.

Tämä palvelee yhteiskunnan kuvausta, Balzac ei ole naturalisti, joka ikään kuin valokuvaisi 1800 -luvun alun Pariisia. Realistina hän tavoittelee näkymää, mikä kuvaa parhaiten yhteiskunnallista kuilua. Sillä ex-puoliso on nyt kreivitär Ferraud ja kuuluu uusrikkaisiin. Sen lisäksi että hän peri Everstin varat, hän meni uusiin naimisiin korkea-arvoisen miehen kanssa.

Uusi tilanne uhkaa keivittären asemaa: siksi hän ei ole tunnustanut entistä puolisoa, vaan väittää tätä huijariksi. Nyt juristi esittää todisteet ja ehdottaa sopimista ja isoa summaa maksettavaksi Everstille. Kreivitär kehittää ovelan juonen saadakseen Everstin pois tieltä, joutumatta maksamaan perintöä takaisin.

Juonta ei ole syytä kertoa muuten, kuin sen verran mitä kreivittären vaikeudet yhteiskunnallisesti kertovat. Kun hänen kaltaisensa nousukkaat rikastuvat, he tekevät kaikkensa kruunatakseen rahansa arvovallalla. Se on hänen tavoitteensa ja Everstin ilmaantuminen saattaa kaataa kaiken.

Pelkkä oikeusjuttu vaarantaisi kreivittären maineen. Ja mikä pahinta, oikeusjuttu tarjoaisi hänen puolisolleen tilaisuuden päästä eroon nousukasvaimosta. Mies on jo Pariisin eliitiä, joka voisi saada jopa aatelisarvon. Se olisi varmaa, jos hänen entinen vaimonsa poistuisi kuvioista, koska silloin hän voisi naida aatelissuvusta.

Silti Balzac ei kuvaa näitäkään ihmissuhteita vain laskelmoivina, vaan liittää niihin rakkautta. Ex-vaimon uusi avioliitto toi mukanaan paitsi kreivittären arvon, myös lapsia ja paljon onnea. Toisaalta Everstin taistelu kunniansa takaisin saamiseksi tapahtui vaimon vuoksi. Ja kun Eversti tajusi vehkeilyn, jonka kohteeksi oli joutunut, maineen palautus ei häntä enää kiinnostanut.

Näissä tapahtumissa riittää yllättäviä juonenkäänteitä. Romaani päättyy kuvaavasti kohtaukseen, joka sattuu vuosien kuluttua. Derville törmää Pariisissa sattumalta ryysyläiseen, jonka hän tunnistaa Everstiksi. Kun hän puhuttelee tätä ukko paljastuu hulluksi joka höpisee omiaan – ja kieltää ehdottomasti olevansa mikään eversti.

 

Honoré de Balzac Eversti Chabert (suom Osmo Korhonen), (kansi Sanna Saastamoinen) Impromptu 2026

Risto Niemi-Pynttäri on kirjallisuuden ja kirjoittamisen dosentti Jyväskylän yliopistosta