Onnellinen Ester – RIITTA VAISMAA
”Ester ei tiennyt mitään ihanampaa kuin tämä, että sai puhua puhumistaan jollekin, joka vastasi vastaamistaan.”
Vihdoinkin Lena Andessonin aiemmista teoksista tutulla runoilijalla ja prosaistilla Ester Nilssonilla on kaikki hyvin. Ester on rakastunut, ja hän myös saa vastarakkautta. Tähän mennessä Esterin yritykset löytää rakastettu ja tulla rakastetuksi ovat kaatuneet omaan mahdottomuuteensa Anderssonin teoksissa Omavaltaista menettelyä (2014) ja Vailla henkilökohtaista vastuuta (2015).
Uusimmassa teoksessaan Miehiä ja naisia Andesson antaa päähenkilönsä kohdata onnen. Sen hänelle kaikkien epäonnistumisten jälkeen sydämestäni suon. Ester on rauhoittunut, muutama vuosikin on tullut lisää, minkä Anderssonin vakisuomentaja Sanna Manninen oivaltavasti toteuttaa. Aivan alussa hetken pelkäsin Esterin taas mokaavan, kun hän matkusti Kööpenhaminaan ja seisoi tuntikaupalla ja kylmissään uuden ihastuksensa talon ulkopuolella. Lopulta Ester on valmis ymmärtämään, että elämässä ei voi saada kaikkea ja olla silti onnellinen.
””Olet riittävän vapaa minulle”, Ester sanoi. ”Vapaa ainoalla tavalla, jolla on merkitystä. Vapaa rakastamaan.””
Ester luennoi Kööpenhaminassa eräässä seminaarissa aiheenaan vokaalien pidentymisen yhteys luokkajakoon ja luokkanousuun. Kuinka ollakaan seminaarissa on kuulijana tanskalais-amerikkalainen Paul Hennig North, globaalin jihadismin tutkija ja tuntija, joka työskentelee turvallisuuspalveluille. Paul Henning ryhtyy juttusille Esterin kanssa. Keskustelu on heti joustavaa ja kiinnostavaa. Ester palaa kotiin hyväntuulisena ajattelematta kuitenkaan, että Paul Henning sen kummemmin liittyisi hänen elämäänsä ja tulevaisuuteensa. Jihadismi ja vokaalien pituus eivät hetimmiten tunnu kuuluvan samaan todellisuuteen.
Ester ja Paul Henning tapaavat vielä sattumoisin muutaman kerran – ja sitten jo tarkoituksella monta kertaa. He viihtyvät hyvin yhdessä; kohta Ester jo lähes asuu Kööpenhaminassa. Kaikki tuntuu valloittavan pakottomalta, varsinkin kun parin eloa vertaa Esterin aikaisempiin kokemuksiin. Kumpikaan ei ripustaudu toiseen tai pakene toista.
Esterin naisverkosto, jota Andersson aiemmissa kirjoissaan kutsuu ystäväkuoroksi, on jo toista kymmentä vuotta tavannut pitkällä tapaninpäivän lounaalla. Nyt ei Esteriä kuulu, vaikka tapaamisten pääsisältönä on useimmiten ollut vuorovuosin Esterin sydänsurujen tai tämän kulloisenkin uuden ihastuksen käsitteleminen. Kun naiset soittavat Esterille, tämä vastaa aiemmasta poiketen yllättyneenä ja hyvin valoisana. Uudessa elämäntilanteessa ystävät eivät vaan ei ole käyneet hänen mielessäänkään.
Miehiä ja naisia -teoksessa ystävättäret ja heidän puolisonsa saavat tilaa aivan eri tavalla kuin Esterin onnettomiin yrityksiin keskittyvissä teoksissa. Andersson käyttää terävää ja analyyttistä arjen tarkkailuaan luomalla ystäville kokonaiset persoonat. Edelleen puhutaan ihmissuhteista, mutta kirjailijan ironisella mutta sydämellisellä otteella aiempaa monipuolisemmin. Myös miehet pääsevät esiin vaikkakin suurelta osin naisen katseen kautta.
Tähän saakka ystävien tapaamisissa, kahden kesken tai koko kuorona, on lohdutettu Esteriä ja yritetty joko virittää toivoa tai hienovaraisesti varoitella kulloisenkin miesystävän petollisuudesta. Nyt ovat roolit vaihtuneet, ja Esteristä on kuoriutunut viisas neuvonantaja.
Ystävistä Lotta on Esterin tapaan aloittamassa uutta suhdetta, mutta Esterin uusi auvoisuus ei räiskyvälle Lotalle ole mahdollista. Tämä kipuilee ja kiukuttelee Douglasin kanssa oikeastaan koko ajan. Lotta on kasvatustieteen dosentti, joka tekee selvitystä Ruotsin kouluoloista. Kiinnostavaa luettavaa on Lotan tutkimusmatka Helsinkiin. Lotan selvitysten mukaan Suomen koulutusjärjestelmä on kauttaaltaan lepsu, eikä Suomen kouluissa ole juuri minkäänlaista kuria. Douglas on Lotan työnantaja, ja Lotta menettää projektinsa, kun selviää, että hänellä on Douglasin kanssa meneillään muutakin kuin työasioita.
Kun puolen tusinaa muutakin suhdetta käsitellään, niin naisten kuin miesten, jään välillä jo kaipaamaan Esteriä. Hän on vallan unohtua etenkin Lotan perusteellisia kommervenkkejä kuvatessa. Kiinnostava Lotan tarina on ikään kuin Esterin vastavoimana.
Ei Andersson toki Esteriään unohda. Myötä- ja vastamäkien jälkeen Miehiä ja naisia -romaanin lopulta Ester löytyy Aleksandriasta jatkamasta arabian opintojaan ja käymästä tuntikausien keskusteluja imaami Ali bin Abbasin kanssa. Elämän realiteetit kutenkin saavuttavat Esterin. Ilman taloudellista pakkoa hän viipyisi Aleksandriassa vielä pitkään. Andersson katsoo loppuun asti sydämellisesti Esteriään.
”Hän muisti Paul Henningin sanat:
”Ihmisen pitää olla liekki joka ei koskaan lepata, taivu eikä sammu.”
Ester tiesi että juuri sellainen hänen piti olla ja sellaisena pysyä.”
Lena Andersson: Miehiä ja naisia (Män och kvinnor). Suom. Sanna Manninen. Siltala 2026. 286 s.
Riitta Vaismaa on kriitikko.
Ester Nilsson on päähenkilönä myös seuraavissa Lena Anderssonin romaaneissa:
Vastaa