“Mei­dät las­ke­taan huo­noiksi kan­sa­lai­siksi, pat­rii­sit hyviksi, Se, missä her­rat mäs­sää yli­mää­rä­sitä, hel­pot­taisi meitä. Jos ne edes antai­si­vat meille lii­as­taan kun se vielä on syö­tä­vää, me uskoi­simme, että ne sulaa ihmi­syyt­tään haluai­si­vat aut­taa, mutta me ollaan niille liian kal­liita. Mei­dän niuk­kuu­des­tamme , mei­dän kur­juu­des­tamme he pei­laa­vat omaa yltä­kyl­läi­syyt­tään; ne rikas­tu­vat mei­dän kär­si­myk­sil­lämme. Kos­te­taan sei­päillä, ennen kuin ollaan itse riu­kuja: sillä juma­lat tie­tä­vät, että puhun nälästä en kos­ton halusta. “
Sha­kes­pe­rare Corio­la­nus suom. Sipari.

Maa­il­man­kir­ja­li­suu­den kapi­nal­lis­ten jouk­koon sopisi pal­jon hen­ki­lö­hah­moja: Väinö Lin­nan Täällä poh­jan­täh­den alla teos­sar­jasta, Sil­la­pään ja Kian­non ja Minna Can­tin teoksista.

Maa­il­malle sijoit­tu­via klas­si­sia kuvauk­sia köy­hä­lis­tön kapi­nal­li­sista löy­tyy, Quar­dia­nin toi­mit­ta­jan mukaan mm, Wal­ter Sco­tin Mid-Lothianin sydä­mestä (suom. Anselm Hollo). Kuvauk­sen koh­teena on mel­la­kan syn­ty­mi­nen, kun kap­teeni Por­teusta ollaan teloi­ta­massa, rie­haan­tuva väki­joukko Edin­burg­hissa 1736, kun eräs var­tija alkaa ampua väkijoukkoon.

Char­les Dic­ken­sin Bar­naby Rudge, “tarina 1780-luvun anti-katolisista api­nal­li­sista. Romaa­nin hui­pen­tuma on mel­la­koit­si­joi­den hyök­käys hil­jat­tain raken­net­tuun New­ga­ten vankilaan.

Char­lotte Bronte kuvaa Shir­leyssä (suom. Kaa­rina Ruoh­tula) Pohjois-Englannin mel­la­koita 1800 –luvun alussa, kon teh­tai­siin otet­tiin koneita työ­mies­ten tilalle. Shi­rely itse on todis­ta­massa työ­läis­ten hyök­käystä Moo­ren myllylle.

Ame­rik­ka­laista lama ajan kapi­naa kuvaa Nat­ha­nael West Hei­nä­sir­kan aika –romaa­nis­saan (suom. Paavo Leh­to­nen, 2009). Romaa­nin pää­hen­kilö on monien mui­den ohella hake­massa menes­tystä Hol­lywoo­dista, laman tuoma näkö­ala­to­muus ja pet­ty­mys hui­pen­tuu erään elo­ku­van ensi-illassa puh­jen­nee­seen mellakkaan.

Phi­lip Rot­hin Ame­rik­ka­lai­nen pas­to­raali (suom. Kris­tiina Rik­man) romaa­nissa Viet­na­min sodan vas­tai­nen mie­le­no­soi­tus v 1968 kään­tyy yllät­tä­väksi tra­ge­diaksi. Pää­hen­ki­lön tytär Merry osal­lis­tuu tapah­tu­miin ja tap­paa erään sivus­ta­kat­so­jan, sekä pake­nee ja pii­lou­tuu. Näi­den tapah­tu­mien vuoksi myös pää­hen­ki­lön elä­mässa suru ja ahdis­tus tulee val­lalle.

Colin MacIn­ne­sin Alkusoit­toa (Abso­lute Beginners,1959) puo­les­taan on nuo­ri­so­kult­tuu­rin var­hais­ten kapi­nal­lis­ten kuvaus. Se on lähed doku­men­taa­inen teos brit­ti­läi­sen pop­kult­tuu­rin var­hais­vai­heista. Taus­ta­tie­dot freelance-toimittaja MacIn­nes hankki jazzklu­beilta ja espres­so­kah­vi­loista. Havain­to­jensa poh­jalta MacIn­nes loi kuvan 1950-luvun lopun lontoolaisnuorisosta.

Monica Ali romaa­nis­saan Brick Lane (suom, Sari Kar­hu­lahti 2006) kuvaa puo­les­taan maa­han­muut­ta­jien Lon­toota, kun isla­mis­tit saa­vat kimp­puunsa uus­nat­seja. Pää­hen­kiön Nanzeen han­kala ja län­si­mais­tu­nut tytär on kadon­nut, ja etsies­sään tätä hän jou­tuu pian kes­kelle kaoot­ti­seksi käy­nyttä mellakkaa.