Englantilaisen Posy Simmondsin sarjakuvaromaani Gemma Bovery on satiiri. Kritiikin kaikkein terävin kärki osuu keskiluokkaisen ihmisen arvomaailmaan ja haaveisiin. Teoksen tapahtumat sijoittuvat Lontooseen ja pieneen Baillevillen kylään Normandiassa.

Sarjakuvaromaanin kertoja on Baillevillen leipuri Raymond Joubert, joka saa käsiinsä Gemman päiväkirjat. Hän ostaa lähimmästä kaupungista, Rouenista, ison sanakirjan ja ryhtyy kääntämään Gemman englanninkielistä tekstiä.

Gemma Bovery mukaelee vapaasti ranskalaisen Gustave Flaubertin klassikkoa Rouva Bovarya. Sen päähenkilö Gemma on sisustussuunnittelija.

Ruokakriitikko Patrick Large on sarjakuvaromaanissa Gemman ensimmäinen rakkaus. Heidän suhteensa ei kuitenkaan kestä, vaan Gemman mielipahaksi Patrick menee naimisiin Pandoran kanssa, ja he saavat lapsen.

Petyttyään Patrickiin Gemma tapaa jouluaattona Charlie Boveryn. Charlie on eronnut kahden lapsen isä, joka entisöi työkseen huonekaluja.

Gemma on tyytymätön elämäänsä Lontoossa. Hän valittaa tilannettaan Charlielle.

‒ Haalin tavarat kirpputoreilta… Tykkäsin vaikutelmista… Minulla oli silloin goottikausi.. sellainen prerafaeliittimainen…

‒ Nyt en enää siedä sitä… inhoan sitä… Vihaan tätä paikkaa, Charlie…

Alkuun päästyään Gemma ei pystynyt lopettamaan. Hän kertoi Charlielle olevansa lopen kyllästynyt kaikkeen, ei vain asuntoonsa. Hän oli kyllästynyt dediksiin, kyllästynyt työskentelemään tyhmille aikakauslehdille ja mainostoimistoille, jotka halusivat hänen tekevän aina samaa tylsää kamaa. (28)

Gemman isä Michael haluaisi järjestää Gemman ja Charlien häät. Sarjakuvaromaanissa kuvataan yhdellä sivulla, millaiset niistä tulisi.

Erään ystävämme tytär meni naimisiin eronneen miehen kanssa, ja he juhlivat täysin palkein! Kirkkovihkiminen… sininen Rolls Royce… kerrassaan upea vastaanotto golfklubilla…herkullinen ateria… pöytiintarjoilu…ja tanssia koko ilta… Mitään ei jäänyt puuttumaan. (34)

Gemma pitää kuitenkin päänsä, ja häistä tulee pienet. Hän käyttää energiansa Charlien Hackneyn asunnon remontoimiseen.

Charlie tapaa lapsiaan Lontoossa lähes päivittäin. Suhde edellisen vaimon kanssa on riitaisa, ja lasten hoitoon liittyvät ongelmat heijastuvat myös Gemman arkipäivään. Lopulta Gemma haluaa muuttaa Normandiaan, siellä maaseudun rauhassa kaikki sujuisi paremmin.

Gemma alkaa haaveilla paikasta, jota liikenne ei tuki, levollisesta yhteisöstä, maisemasta jossa lapset voivat juoksennella paljain jaloin ja vapaana. Paikasta, jossa kulttuuri ja tyyli kulkevat käsi kädessä, jossa elämänlaatu otetaan vakavasti, jossa ruoka ei ole täynnä kemikaaleja. Jossa kiinteistöt ovat hullun halpoja. (38)

Gemma on kuitenkin Baillevillessä onneton. Hänellä on väärä aviomies, heidän talonsa on täynnä vikoja ja sijaitsee ihan liian syrjässä. Päätös muuttaa Lontoosta Normandiaan osoittautuu nopeasti huonoksi.

Hajamielinen ja rento Charlie sen sijaan aluspaidassaan ja baskerissaan vaikuttaa tyytyväiseltä tilanteeseen, vaikka lasten tapaaminen onkin vaikeutunut. Aina tarvittaessa hän ajaa pakettiautollaan lauttaan ja matkustaa kanaalin yli.

Hervé de Bressigny asuu tilapäisesti La Boissièressä, suvun rappeutuvassa kartanossa. Gemma ja Hervé rakastuvat. Gemma ryhtyy kiinnittämään huomiota ulkonäköönsä.

Sitten, eräänä lokakuun päivänä, Gemma näyttäytyi täydessä rooliasussa, ja tajusin, että hän yritti esittää la blondea, tuota henkilöhahmoista banaaleinta, joka ei tietenkään edes ole henkilö, vaan pelkkä väsynyt kokoelma ominaisuuksia. Eivätkö nuoret naiset tajua, että tuo imago on jo vanhentunutta valuuttaa? Sillä pärjäsi heidän äitiensä nuoruudessa. (69)

Baillevillen leipuri on ylpeä työstään. Leipä saakin tärkeän roolin sarjakuvaromaanissa.

Minä leivon aitoa leipää, jossa on makua ja rakennetta, enkä mitään valkoista tehdastavaraa. Vaikka en tekisi elämässäni mitään muuta kuin pitäisin yllä ihmisten rakkautta hyvään, rehelliseen leipään, olisin tyytyväinen. Leipä on minulle intohimo. Se on meidän kulttuuripääomaamme. Kun tunnustelee leivän kuorta ‒ jokaista harjannetta, selännettä, laaksoa, railoa, halkeamaa ‒ on kuin tunnustelisi itseään maata, alkukuorta, josta elämä sai alkunsa. Kuin valelisi aisteja kypsän maissin värillä ja tuoksulla. Kuin maistaisi auringonvaloa. Ei ole mitään luonnollisempaa eikä vaatimattomampaa kuin leipä. Ei mitään aistillisempaa. (43)

Charliella on verovelkoja, ja Gemma on käyttänyt luottokorttejaan huolettomasti, joten heidän taloutensa ajautuu ongelmiin. Gemma keskustelee tilanteesta naapurissa asuvan englantilaisen kanssa.

‒ Entä ne rahahuolet… Onko tilanne pahakin?
‒ Tarpeeksi paha.
‒ Paljonko?
‒ Velkaa on kertynyt 25 tonnia. Katsos kun korot…
‒ 25 000? Sehän on pikkuraha! Ei mitään järisyttävää.
‒ On se minulle.
‒ Aina yhtä kiinnostavaa tietää ihmisten kurjuuden tarkka summa. (101)

Sarjakuvaromaanin tapahtumat alkavat Gemman kuolemasta. Joubert pelkää, että myös Charlie kuolee, koska niin tapahtuu myös Rouva Bovaryssä.

Pelkään että Charlie Boveryn käy kalpaten. Kaiken muun hän on jo kokenut. Miksei vielä kuolisikin? Tuskin sentään sydänsuruihin. Hänhän on englantilainen. Mutta hän voi tappaa itsensä juomalla tai kaasulla. Tai ajamalla kolarin. En haluaisi tavata häntä. Mutta tuntuu, että on pakko. En voi soittaa, koska heidän puhelimensa on katkaistu. Pauvre Salaud. (12)

Tapahtuma-aika pitää määrittää tietotekniikan avulla. Gemma saa faksin, tietokoneiden näytöt ovat isoja, ja henkilöt puhuvat lankapuhelimissa. Jostain syystä Gemma Bovery suomennettiin vasta nyt, vaikka se on ilmestynyt jo 1999.

Mustavalkoinen sarjakuvaromaani sisältää paljon ranskankielisiä ilmaisuja, jota ei ole käännetty. Ylipäätään sivuilla on sarjakuvalle epätyypillisesti paljon puhekuplien ulkopuolelle jäävää kerrontaa.

Gemma Bovery kestää monta lukukertaa. Luin uudelleen myös Rouva Bovaryn. Yksi teosten eroista liittyy Gemman kuolintapaan: Flaubertin romaanissa Emman kuolema on traagisempi kuin sarjakuvaromaanissa. Myös Emman ja Charlesin talousvaikeudet ovat Rouva Bovaryssä totaalisemmat kuin sarjakuvaromaanissa.

Vuonna 1945 syntynyt sarjakuvataiteilija Posy Simmonds on saanut paljon palkintoja. Niistä tärkein lienee Angoulêmen sarjakuvafestivaalien Grand Prix, joka myönnetään koko elämäntyöstä. Teoksen kääntänyt Saara Pääkkönen on aiemmin kunnostautunut suomentamalla kuusiosaisen sarjakuvaromaanin Tulevaisuuden arabi.

 

Posy Simmonds: Gemma Bovery, suom. Saara Pääkkönen. Werner Söderström Osakeyhtiö. 116 s.

Liisamari Seppälä on helsinkiläinen kirjoittamisen maisteri Jyväskylän yliopistosta.