RISTO NIEMI-PYNTTÄRI

Englantilaisen Sarah Brooksin esikoisteos sisältää eko-fantasiaa sekä höyryveturin, eli siinä on myös ripaus steampunkia. Romaanin nimi on kuin Linnunradan käsikirja liftareille, tässä kuitenkin junamatkaajat selaavat ”Harkitsevan kulkijan matkaopasta Takamaille”. Matkaustajat ovat aikansa moderneimmassa junassa, Trans-Siperian pikajunassa joskus 1890 luvulla, matkalla Pekingistä Moskovaan.

Ikkunan takana vilistää Takamaat (Wastelands) Keskeinen luontokokemus on kaikille meille tuttu – junan ikkunassa vilistävät maisemat ja vesinoro. Ikkunan takana ovat maat, joita saa vain katsella. Takaamaat ovat yllättävästyi muuttuvia ja mutaatioita synnyttäviä energiapurkauksia, hieman samaan tapaan kuin Solariksessa, tuossa sci-fi klassikossa. Valitettavasti Brookin luontokuvaukset suosivat fantasia-animaatioista tuttua köynnöstämistä, rihmaston leviämistä – niin että luonnon varsinainen hitaus unohtuu, pitkästymisen vaaraa ei ole, koska tilalla on nopeutettuna kuvattua kasvillisuutta. Vaikka en pidäkään tällaisesta, niin silti kuvaus on perusteltua. Tuo ikkunasta nähty maisema matkii junaa, siksi se osaa muuttua nopeasti.

Lasin toisella puolella loistaa kalpeita muotoja, homeisia viivoja, kuin suolaveden jälkeensä jättämiä juovia, ja ne kasvavat hänen katsellessaan niitä. ” (331)

Suomentaja Terhi Leskinen tekee hyvää työtä, valitsee ilmaisut, jotka johdattavat lukijaa teoksessa keskeisten asioiden äärelle. Mitä kaikkea tuo outo luonto osaakaan tehdä, kun se tulee kosketuksiin ihmisen kanssa ?

Eko-fantasiana Brooksin teos luo näytelmää, jossa villi luonto esiintyy sekä tappavana että ihanana. Jos se matkii ihmisen pelkoja, niin junayhtiö on vastannut haasteeseen täysin väärällä tavalla: se on pyrkinyt junan sekä ihmisten täydelliseen kontrolliin. Mutta torjuttu palaa aina, ja pelko muuttuu kauhuksi. Viittaukset vaunujen lujuteen ja ikkunoiden iskunkestävyyteen, herättävät aavistuksen, että jotain on odotettavissa.

Tulee ilmi, että juna ei ole vielä koskaan onnistunut matkaamaan onnistuneesti Pekingistä Moskovaan. Edellisellä kerralla juna pääsi läpi, mutta kukaan ei muista miten. Ja tälläkin matkalla julma, fasistinen Korppi-ryhmä, pyrkii pitämään ihmismielet kurissa.

Ei ole sattuma, että romaanin sankari kasvaa matkan aikana lapsesta tytöksi. 16 vuotias Weiwei kuuluu myyttisten sankareiden joukkoon. Hän on junassa syntynyt, vain junassa elänyt lapsi, ilman vanhempia junaan jäänyt.

”Junan lapsi on nopea ja nokkela. Hän ei ole kasvanut niin pitkäksi kuin olisi toivonut, joten hän mahtuu edelleen ahtautumaan mitä pienimpiin kolosiin ja ryömimään junan salaisiin soppiin. Hän on oppinut kaikki junan salaisuudet.” 37

Hän on löytänyt erään vaunun katossa olevan salakerroksen. Siellä hän törmää salamatkustajaan, hieman häntä vanhempaan tyttöön, josta tulee hänen läheisin ystävänsä. Tämä Elena on tullut ulkoa luonnosta, päässyt kapseloidun junan sisään. Muutenkin hän on pitelemätön, tarinan katalysoija, tapahtumat ja toiminnan liikkeelle saava voima.

Henkilökaarti on kuin Agatha Christiellä: suljettu ryhmä, liki kolmen viikon junamatka, kaikilla on omat salaisuutensa.Ykkösluokassa matkustetaan ylimielisen kreivitären katseen alla. Junan kapteeni puolestaan on luja mutta vaikeneva. Hän on jämpti vanha rouva, joka oli nuorena elänyt jännittävää junaelämää. Aikoinaan hän oli pestautunut junaan pojaksi pukeutuneena.

Mukana on myös luonnontieteilijä, joka matkustaa tieteellisissä merkeissä, eli hän odottaa mahdollisuutta livahtaa ulos. Tutkija haluaa tulla kuuluisaksi keräämällä näytteitä tuosta ihmeellisesti vellovasta luonnosta.

” Kun hän katsoo kohti taivasta, jokainen lintu on kirjoitusta sanoilla, jotka hän tahtoisi ymmärtää. Hänen jalkojensa alla maa on pullollaan lupauksia.” 31

Kartanpiirtäjällä on junassa hieno työhuone, hän yrittää kartoittaa Siperian erämaasta ainakin osan. Työ tuntuu mahdottomalta, koska ympäristö velloo ja muuttuu koko ajan. Jostain syystä hän on ottanut käsivartensa täyteen tatuoituja karttoja, vai ovatko nuo kuviot levinneet hänen iholleen

Ehkä goottilaisin hahmo romaanissa on surullinen Marija. Hän herkkä, epävarma ja oireileva nuori nainen, joka haluaisi tietää mitä tapahtui hänen isälleen edellisellä junamatkalla. Hän oli suunnitellut junaan eriyisvahvat lasit, mutta ilmeisesti ne eivät kestäneetkään. Marija ei uskonyt virallista selitystä isänsä kuolemasta, hän lähti junamatkalle selvittääkseen todellisen syyn. Marijasta kasvaa rohkea tekijä aavistaessaan, että hänen isänsä saattoikin olla sankari.

Jännittävät junamatkat ovat tunnettu lajinsa Agatha Christien Idän pikajunan arvoituksesta lähtien. Ilmeisesti fantasian alueella on vastaavaa, kuten piirretty Napapiirin pikajuna elokuvana. Juna ja vieraat maisemat antavat tilaa mielikuvitukselle. Brooksin teos on myös vyöhykeromaani, jossa joudutaan todellisuuden rajoille. Vyöhykkeellä asiat muuntuvat. Sci-Fi-, fantasia ja kauhuromaaneissa vyöhykkeitä on kehitelty pitkälle ja kunniakkaasti. Sarah Brooksin romaani tuo tähän hyvän lisänsä.

Sarah Brooks: (suom Terhi Leskinen) Harkitsevaisen kulkijan matkaopas Takamaille, (The Cautious Travellers Guide to The Wastelands), Gummerus, 2025.

Risto Niemi-Pynttäri on kirjallisuuden ja kirjoittamisen dosentti Jyväskylän yliopistosta