LIISAMARI SEPPÄLÄ

Vuonna 1975 Hildan tyttärentytär Kathrine Mäntyranta on kolmetoistavuotias. Kathrine asuu Skellefteåssa äitinsä Gretan ja kahden sisarensa kanssa. Tästä tilanteesta alkaa Susanna Alakosken Tyttärentytär (Suom. Sirkka-Liisa Sjöblom), joka on ruotsinsuomalaisen kirjailijan omaan sukuunsa löyhästi perustuvan tetralogian kolmas osa. On huomattavaa, että suvun tarina kerrotaan sen naisten kautta.

Tyttärentyttäressä suvun kaikki kolme sukupolvea ovat elossa ja asuvat Ruotsissa. Hilda on hyvin ansaitulla eläkkeellä, Greta töissä vaatetehtaalla, ja Kathrine käy koulua. Kathrinen isä on kuollut.

Kun äitivarjo tuijotti tuolla tavalla ulos kuin se nyt tuijotti ison männyn oksia, Kathrinen vatsaa alkoi kivistää. Hän muisti, ettei äiti ollut isän kuoltua ottanut hänestä, Heidistä ja Ingridistä yhtään valokuvaa. Tuntui kuin koko perhe olisi halunnut kieltää Falkträsketin jälkeisen ajan olemassaolon. Vain neuloessaan, virkatessaan ja lukiessaan, kuunnellessaan jazzia kasetilta äiti näytti voivan jos ei hyvin, niin likipitäen hyvin. Mutta onnellinen, ei, onnellinen äiti ei ollut ollut hetkeäkään. Oli kuin aika olisi saanut kellokorttilaitteen. He kaikki leimasivat itsensä suruun ja siitä ulos omalla tavallaan ja toisilleen puhumatta. Surusta oli tullut yksityistä arkitoimintaa: itkettiin hiljaa vuoteessa, naurettiin kippurassa jollekin, mikä ei edes ollut hauskaa, tuijotettiin tyhjin silmin pesukonetta sen lingotessa lakanoita tai tunnettiin, kuinka kaipaus auringon lailla painui iltaisin mailleen ja nousi taas jonakin toisena päivänä jostakin toisesta horisontista. (28‒29)

Greta tuo Vaasassa vanhuuttaan elävän äitinsä oman perheensä lähelle asumaan. Hilda joutuu Ruotsiin muuttaessaan jättämään Suomeen paljon muistojaan, mutta ei kaikkia. Hildalla on astma ja heikko sydän. Hänen ainoat ilonsa ovat radio ja säännölliset puhelut Hellille Vaasaan.

Gretan painavin oppi tyttärelleen on: ”Hanki itsellesi ammatti ennen lapsia, opiskelu on ainoa tie parempaan.” Äiti pelkää tyttärensä toistavan edellisten sukupolvien tekemät virheet, että Kathrine tekee samoin kuin hän itse aikanaan. Äidin neuvon noudattaminen vaatii Kathrinelta selkeän päätöksen.

Jokaisella suvun naisella on oma paras ystävänsä: Hildalla on Helli, Gretalla Aino Lohela ja Kathrinella Petra. Kathrine ystävystyy Petran kanssa Göteborgissa, jonne hän muuttaa Skellefteåsta ja jossa hän aloittaa aikuislukion. Lopulta Kathrinesta tulee suvun ensimmäinen ylioppilas.

Romaanissa kuvataan Kathrinen ensimmäinen rakastuminen uskottavalla ja koskettavalla tavalla. Andersin isä on karjatilallinen. Kathrine seurustelee ruotsalaisen maalaistalon pojan kanssa ja onnellisuudestaan huolimatta tuntee itsensä ulkopuoliseksi. Kathrine ja hänen perheenjäsenensä kokevat olevansa joskus suomalaisia, joskus ruotsalaisia ja joskus ruotsinsuomalaisia.

Kathrine oli innoissaan, mutta miksi yhtäkkiä taas tuntui, että hänen piti lähteä juuri kun kaikki oli ihanaa. Miksi vatsaa kivisti, kun muut olivat ruotsalaisia, ystävällisiä ja onnellisen oloisia. Hän ei tiennyt, mutta jotenkin se liittyi Suomeen. Jotenkin se liittyi myös isäsuruun. Taas Kathrine tunsi olevansa lähellä kaikkea mutta ainoastaan lähellä. Hän tunsi olevansa vanha metsä, kaatumaisillaan. (160)

Kathrinen yllättävä irtiotto, liftarin matka rekan kyydissä Ystadista Bagdadiin on kuvattu onnistuneesti.

He ehtivät autolauttaan. Pääsivät ongelmitta rajan yli. Matka Tonavan vastarannalle täyttyi pikimustan yön tiiviistä äänestä.
He panivat rekan hytin yökuntoon. Heidän pestessään hampaita sade käpertyi kokoon, jatkoi matkaansa. Metsässä vaakkui varis. Daniel sylki hammastahnavaahdon suustaan. Unkarissa on toisenlaista, hän kertoi. Tosi hyvät tiet, herkullista ruokaa. Nytkään Kathrine ei sanonut, että jäisi pois kyydistä ja jatkaisi matkaansa eri suuntaan. Danielkaan ei sanonut mitään sellaista. Kathrine kääriytyi peittoon ja kääntyi selin. Kun sääret ja käsivarret hipaisivat toisiaan, he antoivat niiden olla.
Hyvää yötä. Kauniita unia. (252‒253)

Tyttärentytär on kuvaus teinin varttumisesta aikuiseksi. Nuoren tytön kasvu naiseksi kuvataan tarkkaan, eikä hän välty seksuaaliselta häirinnältä. Kathrinen aikuistumista seuratessa lukijan tekee mieli varoittaa teoksen päähenkilöä: älä mene sinne, pidä huoli itsestäsi, varo! Kathrinen onni on huono viinapää: hän oksentaa alkoholin pois ruumiistaan.

Teoksessa kuvataan myös tekstiiliteollisuuden alamäki: tehtaita lakkautetaan ja työntekijöitä irtisanotaan. Työn teettäminen Portugalissa ja Suomessa on halvempaa kuin Ruotsissa. Kathrine näkee puuvillapeltoja matkallaan Itä-Euroopan halki.

Puuvillan lehdet muistuttivat koulukirjan tammenlehviä. Yhtä etsimättä kuin nopeastikin Kathrinen mieleen nousi tekstiilimaailma, jota hän oli koko ikänsä yrittänyt paeta. Hän sävähti, aivan kuin olisi yhtä aikaa hämmästynyt äkillistä kiinnostustaan ja ensi kertaa tuntenut ylpeyttä jostakin, mistä ei ollut ymmärtänyt voivansa olla ylpeä. Hän tunsi eräänlaista yhteenkuuluvuutta puuvillan kanssa, niin kuin pellot olisivat olleet vanhoja ystäviä, joita hän ei ollut tavannut pitkään aikaan. (294‒295)

Kuvauksen, kerronnan ja dialogin lisäksi tekstissä on päiväkirjamerkintöjä, kirjeitä Ruotsista Suomeen ja laulujen sanoja. Kathrine kuuntelee Abbaa, David Bowieta, Dire Straitsia ja Bruce Springsteeniä.

Romaanissa kuvataan Kathrinen halua löytää omat juurensa. Ruotsinsuomalaisena hänellä on kaksi kieltä ja kaksi kotimaata, kahden maan historia opeteltavanaan. Kathrine matkustaa Tampereelle tapaamaan isänsä äitiä. Lopulta hänellä on käsissään sukunsa muistot ja menneisyys: irrallisia valokuvia pahvilaatikossa ja muovipussillinen tilkkuja.

Äiti.
Niin.
Camillan kotona pannaan kaakaohon sokeria.
Meillä ei panna kaakaohon sokeria.
Miksei meillä panna kaakaohon sokeria?
Älä kysy, kun tierät vastauksen. Me ollaan suomalaisia. (57)

Teoksen lopussa on vahva kuvaus siitä, miten Kathrine yrittää kitkeä nokkosen pois kesämökiltä. Ihmisen juuret on huomattavasti helpompi katkoa. Vai onko?

Ja joskus juodessaan viiniä Ulfin kanssa Kathrine on yrittänyt suostutella tätä kirjoittamaan kanssaan Ruotsin kuninkaalle ja ehdottamaan Ruotsin ja Suomen liittämistä taas yhteen. Toisina uhmakkaina viini-iltoina hän on suunnitellut pirauttavansa Suomen presidentille ja pyytävänsä, että Suomi tekisi asiassa aloitteen. Tavoite on aina ollut sama: ettei hänen, simsalabim, enää tarvitsisi olla yhtä aikaa suomalainen, ruotsalainen ja ruotsinsuomalainen. Ettei hänen tarvitsisi puhua ja ajatella kahdella kielellä ja työläästi opetella kahden maan historiaa. (379)

Tyttärentytär osoittaa, miten hauraita ihmissuhteet ovat, miten helposti toisen voi luottamuksen pettää. Ystävyydet naisten välillä kestävät pisimpään. Kaikkein vahvimpia ovat kuitenkin suvun- ja perheenjäsenten väliset suhteet.

 

Susanna Alakoski: Tyttärentytär (Dotterdottern) Suom. Sirkka-Liisa Sjöblom. Werner Söderström Osakeyhtiö 2024. 400 s.

Lukunäyte Tyttärentytär -romaanin alusta.

ALAKOSKEN TETRALOGIAN MUUT OSAT:

Susanna Alakoski: Lontoon tyttö (Londonflickan) Suom. Sirkka-Liisa Sjöblom. Werner Söderström Osakeyhtiö 2021. 368 s.

Susanna Alakoski: Pumpulienkeli (Bomullsängeln) Suom. Sirkka-Liisa Sjöblom. Werner Söderström Osakeyhtiö 2021. 484 s.

 

Liisamari Seppälä on helsinkiläinen kirjoittamisen maisteri Jyväskylän yliopistosta