LIISAMARI SEPPÄLÄ

Vuonna 1976 syntyneen Andrev Waldenin autofiktiivinen esikoisromaani Miehenpuolet on pojan kasvukertomus. Se kertoo Andrevin elämästä seitsemän eri isän kanssa seitsemän vuoden aikana. Lopulta poika on tarpeeksi vanha elämään omaa elämäänsä isistään piittaamatta.

Teos on jaettu seitsemään osaan, joista jokainen kertoo elämästä yhden isän kanssa. Usealla romaanin henkilöllä on keksitty nimi. Ensimmäistä isää kutsutaan Kasvivelhoksi. Tämä opettaa Andreville, miten mahlaa juoksutetaan keväisin, mitkä juuret ovat syöntikelpoisia, miten siankärsämöstä valmistetaan teetä ja miten kalastetaan.

Tarina alkaa vuodesta1983 Gamlebyssä. Andrev on seitsenvuotias. Äiti, Kasvivelho, Andrev, pikkusisko ja pikkuveli valmistautuvat jouluun. Andrev on matkivinaan joulupukkia. Leikki on hänen mielestään hauska, mutta Kasvivelho on eri mieltä.

Ei olisi pitänyt huutaa. Kasvivelhon tuli sammuttaa huudon. Hän ei huomaa edes avata kämmentään kunnolla ennen kuin antaa litsarinsa. Lyönti on uudenlainen, tai ainakin erilainen kuin ennen. Yleensä isku polttelee ihoa, tuntuu kuin tuhat neulaa lävistäisi posken. Tällä kertaa iho menee rikki, mikä on oikeastaan parempaa kuin neulat, vähän kuin vesirakkuloiden puhkeaminen. (18)

Väkivalta on koko ajan läsnä romaanissa. Kasvivelho lyö sekä äitiä että poikaa, mikä on tavallista. Nyt perheväkivallassa kuitenkin ylitetään jokin raja. Äiti kertoo pojalleen, että Kasvivelho ei ole tämän oikea isä; hän kiljuu totuuden ulos suustaan. Myöhemmin kahden kesken äiti kertoo, että Andrevin oikealla isällä on pitkä, musta tukka, kuin intiaanilla ja että hän ei asu Ruotsissa. Äiti lupaa esikoiselleen myös, että he muuttavat pian pois Kasvivelhon kotitalosta. Mukaan otetaan renginkaappi, äidin ainoa omaisuus.

Kasvivelhon luota äiti ja poika muuttavat asumaan Pikku pilven ja tämän poikien luo. Pikku pilven kotona on televisio, mistä Andrev osaa ottaa kaiken ilon irti. Pojat katsovat K-18 elokuvia sillä aikaa, kun äidit ovat ulkona. Pikku pilven veli on Taiteilija.

Työntäessäni piirrosta taskuun en vielä tiedä, että Taiteilijasta tulee isäni. En ole oppinut näkemään, milloin ollaan rakkauteen päin kallellaan. En tiedä mistä isät alkavat ja mihin päättyvät, mutta ymmärrän pian, että perheen rajat ovat apposen auki ja isiä voi tulla ja mennä nopeastikin. (47)

Kesällä 1985 äidit keksivät lähteä lomamatkalle vanhalla Saab ysivitosella Saksaan. Maatilalla Andrev tekee tarkkoja ja omaperäisiä huomioita ruoasta.

Lihapataa seuraa kammottava hyytelöjälkiruoka ja sitten Renki haluaa näyttää meille makkarakomeronsa. Minusta se kuulostaa hyvältä komerolta, kunnes näen sen. Siellä on huonoja makkaroita, sellaisia joita en ole ennen nähnyt. Ne ovat valjuja ja muhkuraisia ja kuori on läpikuultava, niin että sisus paistaa läpi. Tiedän että makkarat ovat suolia, jotka täytetään lihalla ja sisälmyksillä, sen tietävät kaikki, mutta ensimmäisen kerran näen makkaroita, jotka eivät yritä teeskennellä olevansa jotain muuta kuin ovat. (64‒65)

Andrev kutsuu vanhaa Saabia Kala-autoksi.

Kala-autossa on mukava nukkua. Heikko bensan tuoksu tulvahtaa lattian reiästä. Pikku pilven ikkuna on raollaan ja siitä puhaltaa leuto ilmavirta käsivarttani vasten Auton sisuksista kuuluu hurinaa ja äitien nauru kaikuu jostain kaukaa.
Sellaista rauhaa opin ajan mittaan rakastamaan. Pidän siitä jo nyt vaikka en ymmärrä, että se on poikkeustila, sillä naiset ja lapset kuuluvat yhteen sukuun ja miehet toiseen ja nuo kaksi sukua käyvät tuhatvuotista ja monipolvista sotaansa, jossa lepoa on vain taistelujen välillä. (69)

Kyklooppi on Andrevin paras ystävä. Lääkäri on kieltänyt Kyklooppia käyttämästä parempaa silmäänsä, joten tämän silmälasien toinen linssi on teipattu umpeen. Pojat löytävät syreenipensaiden alta aarteen: 25‒30 pornolehteä pahvilaatikossa.

Andrev ja Kyklooppi käyvät steinerkoulua, jossa Kykloopin isä on opettajana. Poikien ystävyys on vahva ja kestää myös Andrevin perheen monet muutot. Andrev kertoo iltaisin sängyssä ystävälleen elokuvien juonia. Näin Andrev kuvailee parhaimman ystävänsä ulkonäköä:

Hänet tunnistaa helposti, sillä tukka on melkein valkoinen ja karkea kuin villalanka. Se ei laskeudu lainkaan kehystämään kasvoja, sojottaa vain ylöspäin ja saa hänet näyttämään räsynukelta, joka kaikilla steinerkoululaisilla on kotona. (170)

Andrevin lapsuus on turvaton. Hän joutuu kokemaan liian monta aikuisten maailmaan liittyvää asiaa aivan liian nuorena. Pikkusisko ja pikkuveli asuvat vuoroviikoin Kasvivelhon luona, siksi äiti on ainoa pysyvä asia Andrevin elämässä. Poika nauttii niistä hetkistä, kun äiti on kokonaan hänen. Vielä 11-vuotiaanakin hän pyrkii yöllä nukkumaan äitinsä sänkyyn.

Kasvivelhon luota muuttamisen jälkeen äidillä on krooninen rahapula. Sitten tilanne muuttuu, ainakin tilapäisesti.

Yhtäkkiä minulla on hamsteri. Äiti on saanut töitä lääninsairaalasta, joka on nousemassa kaupungin ja Vrinnevin metsän rajamaille. Hän on rakennussiivoojana uusilla ja suorilla käytävillä ja tienaa niin paljon, että voi ostella hamstereita kuin tyhjää vain. Pikkusiskokin saa omansa. (83)

Andrevilta puuttuu miehen malli. Hän kuulee omaan huoneeseensa, kuinka Pikku pilvi ja äiti puhuvat miehistä.

Kun makaan sängyssäni, kuulen heidän vieläkin juttelevan keittiössä. Hamsterit juoksevat pyörässään ja äidit puhuvat miehistä jumalauta.
Heidän mantransa ahdistaa minua, minustahan tulee myös mies, ja tuntuu kuin äiti kuulisi ajatukseni, sillä tullessaan peittelemään hän sanoo, etten saa olla pahoillani.
”Ei sinusta mitään miehenpuolta tule”, hän sanoo. ”Sinulla on niin vahva naisellinen puoli.” Hänen tukkansa haisee huolimattomasti huuhdellulta hennalta ja kun hän istahtaa sänkyni laidalle, ikkunan takana loistavat katulamput luovat punaisen sädekehän hänen päänsä ympärille.
”Sinä olet herkkä”, hän sanoo. ”Melkein kuin tyttö pojan ruumiissa.”
Sanat ahdistavat vain entistä enemmän, sillä minä en missään tapauksessa halua olla tyttö pojan ruumiissa.
”Sinä olet meidän puolellamme”, Pikku pilvi huutaa keittiöstä.
Äidit nauravat. Hamsterit juoksevat. Tulee talvi. (84‒85)

Alkuperäisen teoksen Jävla Karlar tekstissä lukee näin:

Jag kan fortfarande höra dem prata ute i köket när jag ligger i min säng. Hamstrarna springer i sina hjul och mammorna säger jävla karlar.
Deras mantra gör mig ängslig, jag ska ju bli en karl, och det är som att mamma kan höra vad ja tänker för när hon kommer för at stoppa om mig säger hon att ja inte ska ta åt mig. ”Du kommer aldrig bli en sån karl”, säger hon. ”Du har så nära till din kvinnliga sida.” (91‒92)

Miehistä jumalauta puhutaan romaanissa monessa kohdassa.

”Jumalauta näitä väkivaltaisia miehiä”, hän sanoo katsoen rattia. ”En tiedä, miten ne löytävätkin minut, mutta aina ne vain löytävät. Sellaista se on ollut aina. Olenko kertonut isäpuolestani? Olenko kertonut sinulle Ivan Klingbornista?” (233)

Näitä kohtia lukiessani uskon, että romaanin nimelle olisi voinut löytyä osuvampi suomennos. Miehenpuolet on vanhahtava ja raamatullinen. Olisin toivonut vahvempaa ilmaisua, kuten alkuperäisessä teoksessa Jävla karlar.

Romaani on kerrottu preesensissä ja yksikön ensimmäisessä persoonassa. Tähän on kuitenkin poikkeuksia. Kun kolmas isä yrittää tappaa Andrevin äidin, luku kerrotaan yksikön kolmannessa persoonassa.

Väkivallan lisäksi myös alkoholi on mukana romaanissa olennaisesti. Viidennessä osassa Andrev kuvaa onnistuneesti äitinsä päihtymyksen mainitsematta alkoholia tai humalatilaa.

Teoksessa vakavat ja ahdistavatkin asiat kerrotaan humoristisesti. Se onkin tekstin ehdoton vahvuus. Kirjailija on löytänyt oman kevyen tyylinsä kertoa dramaattisista tapahtumista. Lapset tuntevat vanhempansa ja matkivat heitä keskenään. Olennaisen romaanista voi kiteyttää seuraavasti:

Aiomme huvittaa toisiamme vanhempiemme repliikeillä niin kauan kuin elämme. Me olemme nyt saaneet uuden kielen, ja ajan mittaan pikkuvelikin oppii sen. Kielen avulla me kukistamme vanhempamme. Kielen avulla me rakastamme toisiamme. (210)

Kasvivelho on mustasukkainen Andrevin äidistä vielä eron jälkeenkin. Hän analysoi pojalle tämän äitiä.

”Tässä maailmassa on kahdenlaisia ihmisiä”, hän sanoo istuessaan tuolin reunalle. Hän aikoo opettaa minulle jotakin. ”On vanhoja sieluja ja nuoria sieluja. Tiedätkö, miten ne erottaa toisistaan?”
Minä pudistan päätäni.
”Ei niitä erotakaan”, hän sanoo ja kiertää sormensa korkin ympärille. Turvasinetin perforoitu metalli murtuu natisten pullon kaulan uria vasten. Pullosta leviää haju, joka tuo riidat mieleen.
”Päällisin puolin ei huomaa mitään”, hän jatkaa. ”Lapsen ruumiissa voi asua vanha sielu.” Hän painaa kätensä sisareni päälaelle ja sisko virnistää hampaat kasvitahnassa. ”Ja aikuisten ruumis voi olla asumuksena sielulle, joka ei koskaan ennen ole ollut täällä, ja siksi jotkut ihmiset ovat aivan eksyksissä, kuten äitisikin. Hän ei ole ollut täällä aiemmin. Vanhojen sielujen on ohjattava uusia, jotta he osaisivat suunnistaa tässä maailmassa.” (106)

Romaanin kielikuvat ovat persoonallisia ja tarinaan luontevasti kuuluvia. Päähenkilön kasvutarina on rehellinen, avoin ja tosi. Lukija tuntee pääsevänsä lähelle Andrevin maailmaa.

Andrev Walden on toimittaja ja kirjailija, Jävla karlar julkaistiin Ruotsissa 2023. Romaanillaan Walden voitti August-palkinnon, ja sitä on myyty yli 300 000 kappaletta. Kirjan käännösoikeudet on myyty useisiin maihin, ja siitä on tekeillä elokuva.

 

Andrev Walden: Miehenpuolet (Jävla karlar) Suom. Jaana Nikula. Gummerus Kustannus Oy 2025. 345 s.

Liisamari Seppälä on helsinkiläinen kirjoittamisen maisteri Jyväskylän yliopistosta.