LIISAMARI SEPPÄLÄ

Vuonna 1962 syntynyt ruotsinsuomalainen Susanna Alakoski vastaanotti ansaitusti esikoisromaanistaan Sikalat August-palkinnon vuonna 2006. Kirjasta tehty elokuva Sovinto sai ensi-iltansa vuonna 2011.

Romaanissa kuvataan lapsen näkökulmasta Suomesta kotoisin olevan Moilasen perheen elämää Skoonen Ystadissa. Perheeseen kuuluu isä, äiti ja kolme lasta: Markku, Leena ja Sakari. Lisäksi perheellä on koira ja yksi tai kaksi kissaa.

Moilasen perhe muuttaa asumaan Fridhemin asuinalueelle upouuteen kerrostaloasuntoon, johon äiti on ihastunut. Sakari voi nukkua isolla parvekkeella päiväunensa, hanoista tulee kylmää ja kuumaa vettä, keittiössä on valkeat kaakelit, iso jääkaappi ja hieno liesi, kylpyhuoneessa kylpyamme, peilikaappi, pesuallas ja kuivauskaappi. Asunnossa on siivouskomero imuria varten ja valoa antavat isot ikkunat. Lisäksi kotona on televisiohuone isälle, joka voi katsoa väritelevisiosta urheiluohjelmia. Mutta ennen kaikkea: vihdoinkin sisävessa!

Muuttaminen on oma projektinsa. Isä ja äiti tuovat vähäiset tavaransa Sakarin vaunujen ja isän polkupyörän avulla ‒ jopa parisänky onnistutaan muuttamaan tasapainoillen ohjaustangon päällä. Vanhemmat siirtävät tavaroita, ja lapset syövät voileipää ja juovat maitoa. Isä kerää vähitellen kotiin huonekaluja, joita rikkaat ovat hylänneet.

Romaanin päähenkilö Leena saa itselleen pian ystäviä. Seinänaapurina asuu Åse. Tytöt leikkivät hiekkalaatikolla ensin ilman yhteistä kieltä. Toinen Leenan ystävä on vuotta vanhempi Riitta, joka on äidin ystävän Helmin tytär.

Moilasen perhe on köyhä ruotsalaisten mittapuiden mukaan. Isä tekee töitä sorvaajana suojatyöpaikassa. Äiti jakaa aamulehtiä ja tiskaa. Suomessa he olivat kuitenkin olleet vielä köyhempiä.

Äiti ja Helmi olivat kokeneet kaksi sotaa. Pahinta oli se, kun ruoka loppui, Helmi sanoi. Ja polttopuut. Parasta oli se, että he eivät asuneet kaikkein lähimpänä sotaa. Äidit kaipasivat kahvia. He säästivät papuja. Yhdestä keitoksesta tuli kaksi. Kahdesta tuli kolme. Helmi sanoi, että oli hyvä, kun ruokasäännöstely otettiin käyttöön, silloin he saivat ruokakuponkeja. Silloin kaikille tuli yhtä paljon. Niin kauan kuin kylän papit jakoivat Amerikasta tulleita ruokapaketteja, parhaat palat menivät rikkaille, hän sanoi. Hän muisti, että sai kerran purkillisen hammastahnajauhetta marmeladin sijaan ja että hänen veljensä söivät sen kotiin tultuaan, koska heillä oli niin kova makeannälkä. (33)

Yksi tapa kuvata perheiden varallisuuseroja on kertoa, mitä ne syövät. Riitan kotona Helmi tekee sianlihakastiketta, makkarakastiketta ja jauhelihakastiketta. Åsen äidin tekemä makaronimuhennos on parasta, mitä Leena tietää. Åsen kotona on myös aina tarjolla hedelmiä. Åsen luona tytöt saavat aamiaiseksi O´boyta, valkoista leipää ja marmeladia. Leenan isä tekee sunnuntaiaamuisin pannukakkuja. Hän valmistaa myös broileria, paistia tai currykanaa. Silakkalaatikko on suomalaista herkkua. Isä paistaa spagettia, ja niin perhe syö italialaista pyttipannua.

Vaikka isä olikin mestarikokki, arkiruuan laittoi äiti. Hän venytti penniä ja taikoi ruokaa melkein tyhjästä. Häränhäntäpataa, siansorkkia, kaalikeittoa, sianluuta, sianniskaa, paistettua maksaa, faluninmakkaraa. Kyljyksiä ja lihamureketta niin kuin Åsen kotona. Porkkanoita ja keräkaalia niin kuin Riitan kotona. Salaattia ja hedelmä jos meillä oli varaa. Leivän äiti leipoi itse. Isoja valkeita limppuja, jotka peittivät koko leivinlaudan, kun ne olivat valmiita. Ja mustaa suomalaista ruisleipää, joka ei homehtunut. Sitä voitiin kuivata ja säilyttää loputtomiin. Se pieretti eikä ruotsalaisilla ollut tarpeeksi vahvoja hampaita sen puremiseen. (61)

Perheiden rahat kuluvat tietenkin myös aikuisten ja kasvavien lasten vaatteisiin. Leenan perheessä vaatteet saadaan lastensuojelulautakunnalta. Riitan perheessä vaatteet ostetaan lapsilisillä. Åsen äiti käy vaateostoksilla Domuksen tavaratalossa.

Moilasten perheessä rahaa menee viinaan ja viikonloppuisin trokarille. Siksi Leenan äiti jopa purkaa käytetyt villapaidat ja kerii langat. Hän kutoo ja virkkaa television ääressä. Isä saa virkatun lippalakin, joka vilvoittaa kuumalla, lämmittää kylmällä ja pitää sadetta. Mitä siitä, vaikka se perheen lasten mielestä onkin hirveän ruma.

Romaanissa kuvataan myös, miten perhe lähtee kesällä Suomeen tapaamaan äidinäitiä Kokkolaan ja isänäitiä Helsinkiin. Matka jännittää kaikkia perheenjäseniä, ja valmisteluja tehdään hartaasti. Juominen aloitetaan junassa. Koiralle ei löydy hoitajaa, joten se otetaan mukaan.

Kokkolan mummin luona oli paljon köyhempää kuin olin luullut. Kenelläkään koko Fridhemissä ei ollut yhtä köyhää. Äiti ja Helmi olivat sittenkin puhuneet totta. Mummilla oli vain yksi pieni huone ja pikkuriikkinen keittiö. Asunto oli puutalossa, jossa oli kaksi kerrosta. Mummin luo mentiin kapeita portaita, joissa ei mahtunut kääntymään. Hänellä oli yhteinen ulkokäymälä naapureiden kanssa. Sinne kiivettiin tikkaita pitkin. Kaksi pissa- ja kakkareikää ja yksi pienempi lapsenpyllyjä varten. Kakka näytti elävältä kuumaisemalta kaukana alhaalla. Siellä haisi väkevältä, ammoniakkia sanoi äiti. Mummilla oli sisällä pissaämpäri, johon hän pissasi yöllä. Hänellä oli keittiössä vain yksi hana, josta tuli kylmää vettä. Vain yksi keittolevy. Ei pesukonetta, ei edes pyykkitupaa niin kuin meillä. Yhteissauna pihalla. Sitä saivat käyttää kaikki talon asukkaat. Mummilla oli vain kolme lautasta ja muutama ruokailuväline, ei paljon ollenkaan laseja ja vain kaksi kuhmuista kattilaa. (154‒155)

Koulussa Leena oppii ruotsia nopeasti.

Äiti piti minua tiukasti kädestä, kun me käveltiin koululle. Nyt sinä menet ekaluokalle, hän sanoi. Kuulosti siltä, että häneltä pääsisi kohta itku. Muistakin Leena, koulu on kaikkein tärkeintä. Lupaa tehdä niin kuin opettaja käskee, hän jatkoi. Sinun pitää olla ahkera koulussa ja sinun pitää hankkia itsellesi koulutus ennen kuin menet naimisiin ja rupeat tekemään lapsia. Muuten olet kiikissä, etenkin kun olet syntynyt naiseksi. Katso minua, hän sanoi. Minä olen täysin riippuvainen isästä. (40)

Leena on lahjakas, ja koulu on kuin tehty häntä varten. Leena tekee ahkerasti kotiläksyjä ja on aktiivinen tunnilla. Hän siirtyy väliasteelle ja saa uuden miesopettajan, joka on kaikkien mielestä ihana. Maikka osaa selittää asioita ymmärrettävästi. Maikan mukaan Leenasta pitäisi tulla isona opettaja.

Leena harrastaa uimista ja on uimaseuransa paras. Hän pystyy pidättämään hengitystään jopa viidenkymmenen metrin sukelluksen ajan. Lopulta hänelle tarjotaan matkaa Mallorcalle harjoitusleirille. Äiti käy sosiaalitoimistossa, joka maksaa tyttären matkakulut. Leena saa uuden uimapuvun ja kokemuksia liikunnan vahvistavasta voimasta.

Helmi ja Leenan äiti päättävät laittaa lapsensa Betel-seurakunnan pyhäkouluun. Sitä pitävä Elly-täti ei vaikuta tolkun ihmiseltä, mutta hän on kiltti ja mukava. Äidit arvelevat, ettei pyhäkoulusta voi olla lapsille haittaa. Vanhemmat saavat hetken lepoa lastenhoidosta, ja lisäksi pyhäkoulussa tarjotaan mehua ja kakkua. Leenan äiti ei usko Jumalaan. Hänen mukaansa kaikki ihmiset rukoilevat Jumalaa silloin, kun heiltä ovat muut keinot loppuneet.

Perheen ongelmat kärjistyvät alkoholiin. Leenan isä ja äiti ovat tuurijuoppoja molemmat. Humalassa vanhemmat riitelevät niin, että koko Fridhem kuulee. Isä lyö äitiä. Hän näkee olemattomia eläimiä ja saa myös juoppohulluuskohtauksia. Leena reagoi ongelmiin vatsallaan.

Yöllä heräsin kesken unien. Äiti kirkui. Kuului tömähtelyä. Sakari itki. Voi ei, hän oli kotona. Nousin ja kömmin sängystä, mutta kaaduin heti takaisin. Mahaa kouristi niin että en pysynyt pystyssä. Vaiensin sen keinumalla ja hengittämällä kiivaasti. Hyvä Rakas Taivaan Isä, auta äitiä ja Sakaria. Anna isän lopettaa äidin lyöminen. Anna minulle anteeksi, kun en voi mennä heidän luokseen. (187)

Leenan vanhempien alkoholinkäytön kuvaaminen on uskottavaa ja totta. Jääkaapissa ei ole ruokaa. Lapset otetaan huostaan. Vanhemmat ovat kuivilla, kunnes taas retkahtavat. Kotona on juhlien jäljiltä virtsaa, oksennusta ja verta. Koiraa ei muisteta ulkoiluttaa. Poliisi ja ambulanssi vierailevat asunnolla. Äiti yrittää itsemurhaa ja joutuu sairaalaan, jossa hänelle tehdään vatsahuuhtelu. Perheen lasten kasvaminen kahden alkoholistin lapsena on tuskallista luettavaa.

Ei ollut tarkoitus, isä sanoi ja tönäisi äitiä niin että äiti horjahti takaperin telkkarihuoneen lasioven läpi. Äidiltä aukesi puoli käsivartta, kyynärpäästä ranteeseen asti. Hän kieltäytyi menemästä sairaalaan. Minä rukoilin ja kerjäsin. Mutta hän ei suostunut.

Me poimittiin yhdessä sirpaleet ja pantiin käsi siteeseen.

Arvesta tuli iso ja ruma. Pitkä ja leveä kuin banaani.

Ei ollut tarkoitus, isä sanoi ja katkaisi äidin kylkiluut yksi toisensa perään.

Heräsin yöllä. Äiti huohotti parisängyssä. Hän hengitti läähättäen. Ei hätää, hän sanoi. Kylkiluu vain on katkennut ja se painaa keuhkoa. Hän ei voinut kääntyä. Hengittäminen vain on vähän vaikeaa, hän sanoi. Jätä minut rauhaan niin se menee ohi. Mutta hiki pursui hänen naamaltaan. (206)

Myös Åsen äiti juo. Perjantaisin hän siivoaa maanisesti kotona ja juo raskaan työviikon jälkeen. Helmi ei juo, mutta hänen miehensä Veikko tissuttelee koko ajan. Huumeista vanhemmat puhuvat kuiskaten. Trokarin poika on narkomaani.

Luokkaerot näkyvät myös koululuokan sisällä. Osa oppilaista tulee paremmista perheistä, ja läheisellä omakotitaloalueella luokkakaverinsa syntymäpäiviä juhliessa Leena ymmärtää, että ongelmat kasautuvat Fridhemin alueella.

Pokkarin kannessa lukee sitaatti Svenska Dagbladetin arviosta: ”- – yksi vangitsevimmista ja viihdyttävimmistä romaaneista, joita olen lukenut moneen vuoteen.” Olen samaa mieltä vangitsevuuden suhteen, mutta en voi ymmärtää, miten Alakosken romaani voi olla kenenkään mielestä viihdyttävä. Romaanin musta huumori ei naurata ainakaan minua.

Sikalat on hieno. Maahanmuuttajaperheen ongelmat kahdessa sukupolvessa on kuvattu tarkasti aitojen ja samalla tuskallisten yksityiskohtien avulla. Leenan kasvaminen haastavissa olosuhteissa saa lukijan mielenkiinnon ja myötätunnon. Romaani ei voi olla muuta kuin omaelämäkerrallinen: Susanna Alakoski on tehnyt elämässään luokkaretken. Sen ajatteleminen on lohdullista.

 

Susanna Alakoski: Sikalat (Svinalängorna) Suom. Katriina Huttunen. Werner Söderström Osakeyhtiö 2022. 255 s.

Liisamari Seppälä on kirjoittamisen maisteri Jyväskylän yliopistosta.